ACL-leikkauksen jälkeinen fysioterapia alkaa olla
loppusuoralla. Tänään oli kahdeksas käynti. Alussa oli niitä liikeratoihin
liittyviä harjoituksia. Sain ohjeita ja tein sitten niiden mukaan kotona.
Otin alun
harjoitukset todella kirjaimellisesti, vaikka kipeää tekikin. Tänään
mittailtiin polven koukistuskulma ja se oli ihan sama molemmissa jaloissa. Joten siltä osin kaikki on ok.
Liikkuvuuden normalisoiduttua vuorossa on ollut tasapainoa
ja lihasvoimaa kohentavat harjoitukset. Kotona olen tehnyt tasapainoharjoittelua
tasapainolaudalla ja se sujuu hyvin.
Paljon vaikeampaa on ollut kadonneen lihasmassan ja –voiman kasvatus
reiteen. Kotona harjoittelussa vanha ja rämisevä kuntopyörä on ollut ihan paras
vekotin. En ole edistynyt kuntosalille, vaikka se varmasti olisi tarpeen. On helppoa keksiä muuta tekemistä. Mie oikeastaan vierastan koko saliajatusta.
Fysioterapiassakin on voimaharjoittelu aloitettu
kuntopyörällä lämmitellen. Sitten on treenattu reiden lähentäjiä ja loitontajia siihen
tarkoitetulla laitteella. Sorry vaan, en kyllä yhtään tiedä näiden laitteiden oikeita nimiä.
|
Reiden loitontajien ja lähentäjien harjoitteluvekotin |
Seuraava aparaatti on ollut jonkinlainen punnerruspenkki,
jossa vastusta on voinut lisätä ja sen suuntaa vaihtaa. Paino on toiseen
suuntaan nilkkojen alapuolella ja toisessa asennossa yläpuolella. Painon
nostaminen ylöspäin on ollut miulle paljon vaikeampaa kuin sen painaminen alas.
|
Jalkojen ylös-alas-punnerrushärveli |
Viimeinen härveli on kai nimeltään jalkaprässi. Siinä on molemmilla
jaloilla painettu alustaa alas 30–40 kilon vastuksella.
|
Jalkaprässi |
Kaikkia liikkeitä on tehty 15-20 kertaa ja kolme sarjaa
kutakin. Aikaa kuntoutuskäyntiin on mennyt kerrallaan 45-60 minuuttia.
Reisilihas on edelleen toista heikompi ja silmämääräisesti ohuempi. Sen hallinta on myös huterampaa kuin toisen. Olisihan se tärkeää saada vahvistettua. Taidan joutua vielä tutustumaan kuntosaliinkin.