Tasapainolaudalle tuli uusi käyttäjä

Miun harjoitusvehkeistä tasapainolauta saa nykyään kovaa kyytiä pienen Husky-pennun otteissa. Luna-koira on ihastunut laudan pinnalla oleviin pieniin koholla oleviin raitoihin ja koettaa raapia niitä siitä pois. Siinä touhussa Luna kiipeilee laudan päälle ja se on tosi hassun näköistä puuhaa.

Välillä pentu saa laudan hampaisiinsa ja yrittää kuljettaa ja punoa sitä puolelta toiselle. Siinä sitten tulee kiertäneeksi sohvapöydän jalkaa ympäri pitkät tovit huomaamattaan. Aikansa teluttuaan saa sen sitten kääntymään ympäri ja siihen loppuukin mielenkiinto. Lauta kun ei enää keiku ja ärsyttävät raidat katoavat näkyvistä.  

Miullakin lauta oli Jouluun saakka aktiivisessa käytössä hiusten harjailun aikana ja toisinaan hampaita pestessä. Niissä tulee luonnostaan yläkehollekin liikettä ja sopivaa haastetta tasapainolle.

Pitänee ottaa lauta taas esille, kun juhlallisimmat pyhätkin ovat jo takana.

Fysioterapian vehkeitä ja vehkeilyjä

ACL-leikkauksen jälkeinen fysioterapia alkaa olla loppusuoralla. Tänään oli kahdeksas käynti. Alussa oli niitä liikeratoihin liittyviä harjoituksia. Sain ohjeita ja tein sitten niiden mukaan kotona.

Otin alun harjoitukset todella kirjaimellisesti, vaikka kipeää tekikin. Tänään mittailtiin polven koukistuskulma ja se oli ihan sama molemmissa jaloissa. Joten siltä osin kaikki on ok.

Liikkuvuuden normalisoiduttua vuorossa on ollut tasapainoa ja lihasvoimaa kohentavat harjoitukset. Kotona olen tehnyt tasapainoharjoittelua tasapainolaudalla ja se sujuu hyvin.

Paljon vaikeampaa on ollut kadonneen lihasmassan ja –voiman kasvatus reiteen. Kotona harjoittelussa vanha ja rämisevä kuntopyörä on ollut ihan paras vekotin. En ole edistynyt kuntosalille, vaikka se varmasti olisi tarpeen. On helppoa keksiä muuta tekemistä. Mie oikeastaan vierastan koko saliajatusta. 

Fysioterapiassakin on voimaharjoittelu aloitettu kuntopyörällä lämmitellen. Sitten on treenattu reiden lähentäjiä ja loitontajia siihen tarkoitetulla laitteella. Sorry vaan, en kyllä yhtään tiedä näiden laitteiden oikeita nimiä. 

Reiden loitontajien ja lähentäjien
harjoitteluvekotin

Seuraava aparaatti on ollut jonkinlainen punnerruspenkki, jossa vastusta on voinut lisätä ja sen suuntaa vaihtaa. Paino on toiseen suuntaan nilkkojen alapuolella ja toisessa asennossa yläpuolella. Painon nostaminen ylöspäin on ollut miulle paljon vaikeampaa kuin sen painaminen alas.

Jalkojen ylös-alas-punnerrushärveli

Viimeinen härveli on kai nimeltään jalkaprässi. Siinä on molemmilla jaloilla painettu alustaa alas 30–40 kilon vastuksella.

Jalkaprässi

Kaikkia liikkeitä on tehty 15-20 kertaa ja kolme sarjaa kutakin. Aikaa kuntoutuskäyntiin on mennyt kerrallaan 45-60 minuuttia. 

Reisilihas on edelleen toista heikompi ja silmämääräisesti ohuempi. Sen hallinta on myös huterampaa kuin toisen. Olisihan se tärkeää saada vahvistettua. Taidan joutua vielä tutustumaan kuntosaliinkin. 

Tasapainolauta toimii

Tasapainolauta on ollut miulla tämän vaiheen uskollisin kuntoiluväline. ACL-leikkauksesta on nyt 12 viikkoa.

Rutiiniksi on tullut hiusten harjaus tasapainolautaillen joka ilta saunan jälkeen. Leikatulla jalallakin taiteillenkin se alkaa sujua aika hyvin. Eihän se homma kamalan kauan kerrallaan kestä, vaikka onkin pitkät hiukset selviteltävänä. 

Vaikeusasteita kuitenkin lisäävät käsien ja pään liikkeet harjaa heilutellessa. Säännöllisyys tuntuu tärkeältä. 

Tasapainolauta

Nilkan ja säären lihakset tuntuvat tässä saavan varmuutta. Lauta on turvallisen tuntuinen. Korkealta ei tipahda, jos tasapaino horjuu. Toinen jalka voi olla laudalla ilman painoa ja sen saa äkkiä maahan tueksi tarvittaessa. Ei ole vaaraa polven holtittomalle retkahtelulle. Vaikka tunnustan kyllä alussa tälläkin vehkeellä kuntoilun olleen pelottavaa puuhaa. Olen huomannut paljon edistymistä laudan käyttämisen aikana.

Tasapainoilua leikatulla jalalla

Tasapainolauta on tosi vaivaton käyttää, kun sillä temppuillessa voi tehdä jotain muuta samalla. Harjata hampaita, tiskata tms.  Lauta ei myöskään vie paljon tilaa ja sen voi väliaikoina tyrkätä sohvapöydän alla piiloon.

Lauta ääriasennossa - korkealta ei putoa :)

Jostain tutkimuksesta luin, että ACL-leikkauksen jälkeen tasapaino on heikompi pikän aikaa. Eihän tuohon kyllä tutkimustietoa tarvitse,että ymmärtää niin olevan. Lihakset ovat kuihtuneet ja jalan tai oikeastaan koko kehon käyttö on ollut kauan tavallisuudesta poikkeavaa. Kyllä harjoitusta tarvitaan selvästi. 

Ihan hyväähän tuo venkoilu varmasti tekisi tasamaantallaajille. Monilla ei tule epätasaisessa maastossa käveltyä juuri koskaan. Kestäisi sitten vanhemmalla iällä paremmin pystyssä ja luut säilyisivät ehjänä.

Jotkut vieraat, erityisesti lapset, ovat kokeilleet lautaa. Se on oikeastaan aika hauska vekotin.

Kirjeitä pukkaa

Sain kirjeen Kelalta: Valitukseni sairauspäivärahan lakkauttamisesta on vastaanotettu, käsitelty ja todettu, etteivät he voi oikaista päätöstäni vaatimallani tavalla.

Juttu menee sitten sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan. Voisin tehdä vastineen sinne Kelan laatimaan lausuntoon 30 vuorokauden kuluessa. Katsotaan nyt kehtaanko ruveta lisää kirjoittelemaan.

Edellinen valitusteksti aiheesta löytyy blogista 8.11.2012 nimellä ”Harjoittelen valituksen tekoa Kelan päätöksestä”. 

Tämä harjoittelu ei siis sujunut oikein hyvin: Arvosana hylätty :(

Toisen kirjeen sain GlaxoSmithKline lääketehtaalta. Olivat tutkineet Panadol Forte tabletin ja totesivat kyseessä olleen yksittäistapauksen, jossa tabletti oli ollut vajaa jo puristusvaiheessa. Kertoivat tehtaalla olevan käytössä toimenpiteitä, joilla ehkäistään vastaavat tapahtumat. Vajaa tabletti ei kuulemma aiheuta turvallisuusriskiä.

Kiitokseksi vaivannäöstä lähettivät kaksi tuubia hammastahnaa. Oli kyllä ihan positiivista, että vastasivat ja toki hammastahnakin tulee käytettyä.

Aiemmat teksti aiheesta 1.10.2012 ”Lääkettä kadoksissa” ja 12.10.2012 ”Kirjeeni on luettu”

Lääketehtaan kiitokset vaivannäöstä

Kolmannen kirjeen väsäsin tänään vakuutusyhtiölle Pohjolaan. Lähetin netin kautta tiedot lääkärintarkastuskuluista ja lääkekuluista. Toimitin heille myös tiedot Kelan päätöksestä ja tekemäni valituksen siitä.

Mikäli he noudattavat päivärahassa samaa käytäntöä kuin Kela, haluan maksaa liikaa maksetun summan takaisin mieluummin heti kuin joskus myöhemmin.

Siispä -  kirjettä odottelen. 

Kansion tulevaisuuskuvassa myö ystävän kanssa
muutama vuosikymmen myöhemmin.
Ehkä käydään Ateneumissakin ja
polvet ei vaivaa. 

En kyllä yhtään ihmettele, miksi jotkut eivät jaksa näitä paperihommia Pari tuntia tässäkin meni kirjettä laatiessa, vaikka kaikki tiedot ovat kauniisti kansiossa.

Tai sitten mie vaan oon onnettoman hidas ja tumpelo.

No en oo, en suostu.

Paperihommat vaan on nin tylsiä, että korvaukset voi jäädä helposti hakematta, selvitykset ja valitukset tekemättä. Kun ei vaan kehtaa.  

Treenit on jääneet vähemmälle

Sairausloma ACL-leikkauksen jälkeen loppui ja alkoi töiden kiinni keriminen. Pakko tunnustaa, että treenit ovat sen vuoksi jääneet vähemmälle viimeksi kuluneen viikon aikana.

Siihen on kyllä toinenkin syy. Polvi on alkanut parantua mukavaa vauhtia. Kävely sujuu oikein hyvin ja en enää aina muista, että polvi on kipeä. Se ei siis vaadi enää jatkuvaa huomiota joka askeleella. Kipua ei normaalisti kävellessä ole lainkaan. Kyykkyyn en kyllä vieläkään pääse.

Nythän miulla on polven kuntoutuksessa menossa voimaharjoittelu. Polvikyykkyä olen kokeillut tehdä, mutta se on hirmu vaikeaa. Tyttäreni valmensi minua siinä ja ei se kyllä sujunut siten kuin hän olisi toivonut. Naureskeli enimmäkseen miun yrityksille. Mie olisin vastaavasti voinut itkeä, kun katsoin hänen malliliikkeitään. Tuntuu olevan vielä matkaa samaan, voipi olla jopa saavuttamattoman verran…

Elämäni pisin sairausloma on siis loppu. Tuntuu ihmeelliseltä, että lääkäri osasi arvioida niin hyvin sairausloman tarpeen. Kaipa heillä jotkut keskimääräiset ajat niille on ja tietysti paljon kokemusta samanlaista vammoista.  Jalka tuntuu kestävän melko hyvin pitemmänkin päivän. Pientä turvotusta ja epävarmuutta tulee väsymisestä, mutta se on hyvin siedettävissä ja kipu on poissa.

Huomenna on sitten 7. fysioterapia. Kymmenen kerran lähetehän miulla on ja se varmasti riittää hyvin.

Taidapa tästä lähteä kuntopyöräilemään!

Harjoittelen valituksen tekoa Kelan päätöksestä

Tällä viikolla sain Kelasta kirjeen, jossa ilmoitettiin sairauspäivärahaoikeuden menettämisestä. Päädyin sitten laatimaan asiasta valituksen, sillä koin päätöksen epäoikeudenmukaiseksi. Tässä saa näköjään tilaisuuden  harjoitella kaikenlaista muutakin kuin polven kuntoutusta.

Tässä valitus, jonka pistän huomenna postissa Kelalle ja jään odottamaan vastausta: 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta

Asia: KELA:n päätös sairauspäivärahasta annettu 1.11.2012,postitettu 2.11.2012

Kela katsoo, että minulla ei ole oikeutta sairauspäivärahaan, koska olen ajalla 8.10.–14.10.2012 työskennellyt 17 tuntia, joka on yli 40 % normaalista viikkotuntimäärästä.

 Vaatimus: Pyydän korjaamaan päätöksen niin, että oikeus sairauspäivärahaan myönnetään.

Perusteet: Työskentelen yksityisyrittäjänä ja olen polvitapaturmaan vuoksi ollut sairauslomalla 14.8.–4.11.2012. Polveni loukkaantui 13.8.2012 ja vammoja korjattiin operaatiossa 3.9.12. Ortopedin arvio lopputarkastuksessa oli, että noin puolen vuoden kuluttua operaatiosta polveni on siinä kunnossa, mihin se voi parhaimmillaan toipua. Käyn siis edelleen fysioterapiassa ja kuntoutan polvea kotioloissa päivittäin.

Työni on senlaatuista, ettei sitä voi siirtää toiselle henkilölle. Työnohjauksen luonteeseen kuuluu prosessinomaisuus ja tapaamiset suunnilleen kerran kuukaudessa. Työhönvalmennuksessa asiakkaiden asiat eivät ikävimmissä tapauksessa edisty lainkaan valmentajan sairausloman aikana.

Jouduin luonnollisesti perumaan yksilö- ja ryhmäohjaukset suurimmaksi osaksi. Pyrin kuitenkin siihen, että voisin säilyttää pitkät ohjaussuhteet katkaisematta niitä kokonaan. Viikolle 41 jouduin tämän vuoksi ottamaan useampia tapaamisia kuin olisin polveni vuoksi halunnut. Asiakkaitteni aikataulujen vuoksi muu ei ilman liian pitkiä taukoja ollut mahdollista. Koin ohjausten järjestymisen välttämättömäksi asiakkuuksien säilyttämiseksi.

Pyydän ottamaan huomioon myös sen, että ko. viikolla työtunnit sijoittuvat viikon jokaiselle päivälle. Enimmillään työtä on ollut 3,5 tuntia päivässä. Sen sijaan seuraavalla viikolla työtä oli ainoastaan kahtena päivänä. Yrittäjällä työtuntien määrät vaihtelevat normaalioloissakin viikoittain, kuten myös vapaapäivien sijoittuminen. Säännöllistä viikkotuntimäärää ei voi määritellä, vaan tunnit tasoittuvat tavallisimmin kahden kolmen viikon kuluessa.  Tämä on yleinen käytäntö myös esimerkiksi hoitoalalla.

Sairauslomani, 11 viikon aikana olen ollut työssä yhteensä 57,25 tuntia. Se tekee keskiarvona 5,2 tuntia / viikko. Sairausloman aikana tehty työni on ollut tavanomaista työtäni eli työnohjauksia sekä työhönvalmennusta.

Viikolle 38 saakka tarvitsin työmatkoille toisen henkilön apua, sillä en voinut ajaa autolla. On helposti ymmärrettävissä, että avustetut ja osittaiset, lyhimmillään vain 0,5 tunnin työpäivät eivät ole taloudellisesti kannattavia. Yrittäjän vastuu asiakkaista ja huoli omasta työllistymisestä jatkossa pakottivat ko. tilanteeseen.

Pyydän huomioimaan perusteluni sekä yrittäjyyteen ja toimialaani liittyvät erityispiirteet ja korjaamaan aiemman päätöksen myöntämällä sairauspäivärahan sairausloman ajalle.

Ohessa selvitys sairausloman aikana tehdystä työstä koko ajanjaksolta.

Päätöksen oikaisua odottaen,

Allekirjoitus 

Nimi: XXXXXXXXXX,

hetu: XXXXXX-XXXX

Kotikunta: XXXXXXXX

Puhelinnumero: XXX XXX XXXX

Osoite: XXXXXXXXXXXXXX

LIITE: SELVITYS TYÖSSÄ OLOSTA SAIRAUSLOMAN AIKANA 14.8.–4.11.2012

Valitus päättyi tähän ja on loppukevennyksen aika: 9. viikko ACL-operaatiosta on meneillään ja polvi alkaa tuntua melko mukavalta. On jo aikoja, jolloin en kiinnitä siihen lainkaan huomiota kävellessä ja se on kyllä hyvän merkki :) 

  

Vesipedon kanssa Vesikossa

Sain 12-vuotiaan kummipoikani syyslomalla vieraaksi pariksi yöksi. Tiesin, että hän on intohimoinen vesipeto ja niinpä oli helppo tehtävä houkutella hänet kanssani uimahalliin. Päätimme mennä Joensuun Vesikkoon, koska siellä tulee harvemmin käytyä.

Kummipoikani sukelteli, laski liukumäestä ja polasi siellä malttamatta käydä välillä edes lämmittelemässä.  Erityisen hauskaa hänestä oli hyppiä pomppulaudalta. Se olikin hänelle uusi kokemus ja oli ihanaa seurata, miten hän nautti siitä.

Mie treenasin jalan lihaksia eri tavoin vedessä. Seinämissä olevat vesisuihkut antoivat hyvää vastusta ja niillä pystyi tekemään samantapaisia harjoituksia kuin kotona kuminauhalla. Varsinainen uiminen ei tuntunut mitenkään miellyttävältä, sillä potkaisu teki kipeää ja sammakkoa uidessa polveen tuli kierrettä. Tein sitten harjoituksia muulla tavoin esim. roikuin reunaköydessä ja venytin pohkeita seinää vasten sekä punnersin jaloilla ja ”poljin tyhjää”.

Aaltokoneen käydessä pystyi hyvin kokeilemaan tasajalkahyppimistä altaan pohjassa. Se sujui hyvin. Kokeilin myös kyykkyasentoa ja sekin onnistui. Muutenhan kyykkyasento ei vielä olekaan sallittu.

Uskon, että vesivoimistelu, erityisesti vesijuoksu, olisi sopivaa ja veden luonnollinen vastus tosi hyvä jalalle.  Taidan vain olla sen verran laiskistunut, että saunan jälkeen pistän niin mielelläni yöpuvun päälle. Talviaikaan saunasta kylmään autoon lähteminen ei houkuttele.  

Tämä oli kuitenkin mukava 2,5 tunnin reissu. 

Lopputarkastus läpäisty!

Polvileikkauksesta on 7,5 viikkoa ja kävin lopputarkastuksessa ortopedillä Terveystalolla. 

Lääkärini oli oikein tyytyväinen toipumiseen ja polven liikkuvuuteen. Kuntoutuminen sujuu kuulemma hyvin. Reisilihas on vähän ruipelo (lääkärin käyttämä sanonta), mutta alkaa kohentua, kun voimaharjoittelu on päässyt käyntiin. Viime viikollahan sitä vasta olikin lupa aloitella.

Polvinivelessä on vielä vähän ylimääräistä nestettä, mutta sekin on sallituissa rajoissa. Kaikki oli siis kohdallaan tutkimuksissa, joiden tulokset lääkäri lupasi toimittaa vakuutusyhtiöön sähköisesti. Halutessani voisin käydä vielä vastaanotolla puolen vuoden kuluttua leikkauksesta. Erityistä tarvetta siihen ei kuitenkaan tunnu olevan.

Seuraavaksi pääsin puhumaan muutamista mielessä pyörineistä asioista.

Kerroin omana kokemuksenani kotihoitoa tukevan kehittämisidean. Hoitaja voisi soittaa noin viikon kuluttua operaatiosta ja varmistaa kotihoidon sujumisen. Omahoidon toteutuminen alusta saakka on todella tärkeää kuntoutumisen kannalta. Kaikki eivät kuitenkaan ole tottuneita lukemaan kirjaimellisesti saamiaan ohjeita tai ne saattavat jäädä muiden papereiden kanssa odottamaan myöhempää tarkastelua. Operaation jälkeisessä lääke+kiputokkurassa suullisesti saatujen ohjeiden muistaminen myöhemmin on vaikeaa – tästä on olemassa tutkittua tietoa. Fysioterapeuttini painotti juuri ensimmäisten viikkojen merkitystä liikkuvuuden kannalta. Kerroin saman toiveen myös vastaanotossa olleelle sairaanhoitajalle, joka lupasi viestittää siitä leikkaussalin vastaavalle hoitajalle.

Olin netistä lukenut, että jotkut epäonniset olivat kohdanneet eturistisiteen katkeamisen useamman kerran. Halusin tietää, olisiko riski siirrännäisen katkeamiseen paljonkin suurentunut. Lääkärini kertoi, että yleensä nämä vammat sattuvat voimakasenergisissä urheilulajeissa, kuten jalkapallossa tai laskettelussa. Ja toki siellä uusiutuminen on mahdollista. Taidan olla aika hyvin turvassa J

Minua kiinnosti myös, onko nivelkulumisen riski suurentunut eturistisiteen korjaamisen jälkeen. Niin kuulemma on jo siitäkin syystä, että vamma ylipäätään on sattunut. No tämän tiedon kanssa pystyn hyvin elämään.

Kolmas kysymys on oikeastaan tyttäreni esittämä. Miten siirrännäinen, joka irrotettiin toisen lihaksen jänteestä, kestäisi elävänä toimittaessaan uutta virkaansa? Lääkärini kertoi, että noin vuoden kuluttua leikkauksesta magneettikuvissa on todettu siirrännäiseen kasvaneen omaa verisuonitusta. Vautsi! Luotan siihen, että omankin kehoni on noin hienosti toimiva.

Lopuksi halusin vielä kiittää lääkäriä ensimmäisestä tapaamisestamme. Polveni oli tuolloin todella kipeä ja miulla oli tunne, että lääkäri tutki polven tuottaen mahdollisimman vähän kipua. Halusin kiittää häntä asiantuntevista ja lempeistä otteista. Siispä tein niin kuin halusin ja kiitin!

Hymyssä suin sen tapaamisen voimme päättää molemmat.

Pitkän päivän illassa…

Kuvat kertovat tuloksen 10 tunnin päivästä ilman jalan koholla pitämistä.
7 viikkoa ACL-operaatiosta takana. 

Nilkan turvotus edestä

Nilkan turvotus takaa

Eipä siitä sen enempää. 

Lähden nostamaan kintun seinälle.

Lihasten metsästys

On kulunut 6,5 viikkoa operaatiosta ja miun neljäs fysioterapiakäynti oli tänään. Ensin mitattiin jälleen polven koukistuskulma selällään hoitopöydällä, joka oli 132 astetta aktiivisesti ja 142 astetta avustaen.

Suurempaa kiristystä polvessa ei enää tunnu. Sen sijaan hankaluus oli edelleen pohkeessa, joka jumittaa. Olen venytellyt pohjetta lukuisia kertoja päivittäin, mutta se tepsi toivotulla tavalla. Sovittiin, että tunnin tapaamisen loppuun varataan aikaa, jolloin hoitajani koettaa saada pohjetta rennommaksi.

On kulunut riittävästi aikaa ja polven liikkuvuudessa saavutettu taso, jolloin siirrytään voimaharjoitteluun. Nyt se sitten alkaa, kadonneiden lihasten metsästys. Passiiviliikkuja ja kuntoutuminen, mitähän siitäkin tulee? 

Tällä kerralla tein kolme 15 punnerruksen sarjaa jalkaprässillä 30 kilon painolla molempia jalkoja käyttäen. Tärkeää oli pitää polvet asennossa ilman kiertoliikettä ja tehdä liikkeet hitaasti ja halliten. Miusta se sujui oikein hyvin.

Sain uusia harjoitteita kotiin, muun muassa askelkyykkyä voisin tehdä. Kuminauhalla tehtävät harjoitteet eteen, taakse ja molemmille sivuille harjoiteltiin.  Voisin lisätä kotona vastuksen kuntopyörällä polkemiseen. Pitkä alamäkiajelu oli siis vihdoin lopussa. Voisin aloittaa harjoittelun myös crosstrainerilla.

Lopuksi pohjetta pehmittävässä hieronnassa löytyi tosi imakan makeita kipupaikkoja. Hoitaja tosin arveli, että niitä löytyisi varmaan toisestakin pohkeesta. Se jätettiin kuitenkin rauhaan. Keskityttiin leikattuun jalkaan ja sen pohkeen kireyksiin. Sovittiin, että seuraavalle viikolle varataan myös aika, johon sisällytetään samanlainen käsittely.

Ostin vielä lähteissä kuminauhan kotiin. Pähkäiltiin, että sininen olisi vahvuudeltaan sopiva miun jalalle.

No siinähän tuota ohjemaa onkin. Miustahan taitaa tätä menoa tulla terve aktiiviliikkuja…

6. viikko operaatiosta alkaa

Viikko sitten ajattelin, että nythän tämä kuntoutuminen alkaa alun hitauden jälkeen edistyä tosi hyvin. Tuntui, että kävely on melko sujuvaa ja polven liikkuvuus paranee joka päivä pikkuisen.

Yksi harjoituksista on kyykistys ensin 60 astetta ja nyt jo 90 astetta polvia koukistaen. Päätin tehdä sitä katkomalla sirpillä kukkapenkistä perennoja. Se onnistui miusta oikein hyvin ja oli mukavaa olla ulkona, kun sääkin oli syksyisen raikas. Vajaa tunti sitä hommaa oli kumminkin riittävästi. 

Kokeilin myös jalan nostoa kilon paino nilkassa. Istuin tuolissa ja nostin jalkaa vaakatasoa lähelle pitäen reiden tiiviisti alustalla. Se liike ei tuntunut oikein mukavalta, vaan jotenkin niveleen tuli liikaa venytystä. Lopetin lyhyeen kokeiluun sillä kertaa. Illalla demonstroin puolisolle, miten jalkani menee hienosti miltei yhtä koukkuun kuin toinenkin.

Kaksi seuraavaa päivää olivat tosi kurjia. Tuntui kuin nivelessä olisi ollut jotain pois paikoiltaan tai jotenkin hankauksissa. Aloin heti syytellä itseäni. Teinkö jotain liikaa tai jotain epäsopivaa? Luin kaikki saamani ohjeet jälleen kerran läpi ja huomasin, että ihan oikein olin ohjeita noudattanut.

Päätin sitten pitkästä aikaa ottaa yöksi särkylääkkeen ja oikein Pancodin. Järkeilin, että se voisi saada polveni rentoutumaan. Jos siellä olisi jotain hankauksissa, rentous voisi päästää sen irti. Ja niin se tekikin. Seuraavana aamuna käveleminen oli taas sujuvampaa.

Soiteltiin fysioterapeutti ystäväni kanssa ja kerroin polven viime vaiheista. Ystäväni antoi miulle uuden käsitteen, healing peak. Suomeksi sille kuulemma on vaikea löytää hyvää käännöstä. Tarkoittaa jotain sellaista, että suoraviivaisesti etenevän toipumisen jossain vaiheessa tulee sekä fyysinen että mielen ”takapakki”, jolloin meinaa vallata epäusko. Eikö tämä nyt paranekaan, mikä tässä nyt oikein jumittaa ja teinkö jotain väärin, olivat miun ajatuksiani. Jotenkin siinä kai mieli ja keho hakevat tasapainoa ja sitten taas homma edistyy. Näitä kohtia toipumisessa voisi ystäväni mukaan tulla vielä myöhemminkin.

Tuntui mukavalta uskoa tuohon ajatukseen. Selitys tasanteeseen olikin luonnolliseen toipumisprosessiin kuuluva juttu. Meneekö se sitten vähän niin kuin lasten kehittyessä? Välillä mennään kovaa vauhtia eteenpäin ja sitten on tasannevaihe, joskus takapakkiakin.

Nyt toipumisessa mennään taas eteenpäin. Tällä hetkellä polvi tuntuu oikeastaan aika mukavalle. Epämukavuus on pohkeessa, joka ahkerasta venyttelystä huolimatta tahtoo krampata. Pohjelihas on ihan pinkeänä. Mobilaattia siihen olen hölvännyt ja itse hieronut. Ylihuomenna on fysioterapia. Toivotaan, että siellä keksitään jotain lievitystä pohkeen jumiin. 

Kirjeeni on luettu

Sain tänään kirjeen GlaxoSmithKline lääketehtaalta. Olivat vastaanottaneet 2.10.12 lähettämäni reklamaation viallisesta lääkkeestä ja kiittivät havainnollisesta kuvasta. Ovat välittäneet tapauksen tehtaalle. Haluavat siellä saada pakkauksen ja vajaat tabletit tutkittavaksi.

Voisin lähettää lääkkeen ja purkin vastauslähetyksenä ja tarvittaessa olla yhteydessä sähköpostilla tai puhelimitse heihin.

Pahoittelivat vielä aiheutunutta vaivaa.  

Mitenkähän mie nyt oikein tekisin? Lääkkeet pitäisi säilyttää alkuperäispakkauksessa ja joutuisin nyt purkin lähettämään sinne. Kaipa mie sitten etsin jonkun korvaavan purkin lopulle Pandoleille ja kirjoitan siihen vanhenemis- ym. tiedot lääkkeestä.

Lähetän sen yhden viallisen tabun heille yksinään purkissa. Mielenkiintoista on seurata, miten homma etenee. Mitenkähän he selvittävät asiaa ja kuulenko asiasta enää tämän jälkeen? 

3. fysioterapiakäynti ja 1. puhelu Kelalta

Puolitoista viikkoa edellisestä fysioterapiakäynnistä ja tänään sain kuulla suotuisasta edistymisestä. Neljän viikon harjoittelu on siis tuottanut toivottua tulosta. Itse sitä onkin toisi vaikea arvioida, kun ei ole vertailukohtaa.

Kuntopyörällä aloitettiin tällä kertaa ja se sujui jo paremmin – liike kuulemma ei lähtenyt enää lonkasta vaan reidestä, niin kuin pitkin. Olen kyllä huomannut kotona, että polkeminen sujuu ihan hyvin. Alussa se oli tuskaa ja tuntui, ettei siitä tule mitään. Helppoa olisi ollut jättää tekemättä. Kyllä tämä kuntoutus oikeasti vaatii tahdonlujuutta ja motivaatiota.

Puhuimme tänään fysioterapeutin kanssa alkutilanteestani, jolloin sain jalan täysojennukseen ihan hyvin. Sanoin, että heräämön hoitaja korosti asiaan niin, että se jäi mieleen, vaikka olinkin aika tokkurassa operaation jälkeen. Fysioterapeutti oli huomannut niiden, jotka saavat ohjeet heti leikkauksen jälkeen, olevan ensimmäiselle kuntoutuskäynnille tullessaan yleensä huonommassa tilanteessa kuin niiden, jotka ovat saaneet kotihoito-ohjeet leikkausta seuraavana päivänä fysioterapeutilta.  Lyhytkirurgialla on puolensa. Sehän voi tulla kalliiksi, jos kotihoito ontuu ja sairausloma pitkittyy sen vuoksi. Pahimmassa tapauksessa niveleen jää liikerajoitus tai vastaava, joka saa aikaan kulumavian ja sitten ollaankin matkalla kohti proteesia. Toivottavasti joku on tutkinut asiaa ja varmaan onkin.

Hurjan tärkeät ainakin miulle ovat kirjalliset ohjeet. Niistä voi tarkastaa, mitä milläkin viikolla on lupa tehdä, ettei aiheuta vahinkoa ja toisaalta tulee edistyneeksi oikeassa rytmissä.

Mittaustulos aktiivisessa polvenkoukistuksessa oli kasvanut puolessatoista viikossa 122 asteesta 130 asteeseen. Tätä mitattiin niin, että istuin hoitopöydällä ja pistin polvea koukkuun niin paljon kuin sain. Passiivinen polven koukistus mitattiin päinmakuulla ja se oli 145 astetta. Kuulemma erittäin hyvä.

Eilisen kaltaisia sienireissuja hoitajani ei silti suositellut. Tasapainolautaharjoitteluakin kannattaisi tehdä seinästä kiinni pitäen. Taisin mennä vähän asioiden edelle. Sienireissua en kyllä kadu yhtään. 

Mietittiin, mitä voisin tehdä turvotukselle. Kuutionmallista tyynyä voisin koettaa. Se tukisi pohjetta alapuolelta, jonne turvotus nyt tuntuu eniten kertyvän. Lymfahoitoa olen kahdesti ottanut ja vielä yksi käynti on varattu. Ehkä sekin auttaa.

Terapeuttini halusi myös kuulla, miten yöt sujuvat nykyisellään. Muutamana yönä olenkin nyt heräillyt enemmän. Asennonvaihto herättää, sillä kylkiasennossa polvien välissä on vielä pidettävä tyynyä, muuten paineen aiheuttama kipu herättää. Tyynyä pitää siinä vaiheessa asetella. Yöllä turvotus laskee ja siitä seuraa 1-2 veskireissua. Voisin kokeilla nukkua polvituen kanssa, jos se takaisi yhtäjaksoisemmat unet. Niin ja kai sekin vaikuttaa, etten ole enää säännöllisesti ottanut särkylääkkeitä. Voisinhan mie sitäkin konstia yöksi koettaa.

Kaksi seuraavaa viikkoa (viikot 5.-6. leikkauksesta) vielä mennään omatoimisesti liikkuvuusharjoittelua ja sen jälkeen aloitetaan kadonneiden lihasten metsästys terapeutin opastuksella.

Oli kyllä mukavaa kuulla hyviä uutisia.

Kelalta soitettiin

Olin Kelalle ilmoittanut tehneeni 10 tuntia työtä sairauslomalla kolmen viikon aikana. Halusivat nyt tietää, olinko ollut töissä yhtenä päivänä ja olinko tehnyt tavanomaista työtäni. Kävin puhelun aikana oikein ääneen nauramaan, vai vielä olisin aloittanut jotain uusia hommia. Hah-hah. 

Kyllähän tämä on mennyt perumisten ja väliin jättämisten parissa. Ei kunto vielä kestä koko päivää tekemään. Muutamia työnohjauksia olen pyrkinyt tekemään, jotta ei jäisi monta tapaamista peräkkäin pois.  

No se on Kelan työtä kysellä ja tarkistaa ettei tule väärinkäytöksiä. Kukapa sitä haluaisi maksaa takaisin virheellisin perustein tullutta sairauspäivärahaetuutta? En mie ainakaan. Lupasin lähettää kirjallisen selvityksen, josta ilmenevät päivämäärät, jolloin tein töitä ja kuinka monta tuntia oli työnkesto/päivä. 

Tasapainoilua

Tasapaino on ollut ajatusten ja liikkumisen keskiössä tapaturmasta lähtien. Pystyasento tuntuu vieläkin vähän huteralta. Seisomiseen ja kävelyyn on keskityttävä. Normaalioloissa nämä toiminnot sujuvat automaattisesti, ilman erityishuomioita. Voisin väittää, että yleensä miulla on kohtuullisen hyvä tasapaino.

Tosiasianhan on, että jo niinkin pieni asia kuin sormen vamma vaikuttaa tasapainoon ja kaatumisia tapahtuu helpommin kuin terveenä. Luonnollista toki on, että jalan tapaturman kyseessä ollessa tasapaino heittää. Silti hämmästelen, miten paljon liikkumiseen on keskityttävä. Huomio kääntyy itseen päin ja tuntuu, että tärkeiden, tarkkailtavien asioiden piiri ympärilläni pienenee. Toki kyse on ihan perustavasta tarpeesta, turvallisuudesta. Lisävammoja pyrkii välttämään ja motivaattorina toimii itsesuojeluvaisto, joka kehottaa väistelemään kipua.

Katseen suuntaaminen kohdistuu lähelle – alussa suunnilleen askeleen mitan päähän. Sisätiloissa kotona ja sileillä pinnoilla on tietysti helpompaa. Homma vaikeutuu välittömästi kynnysten ja joskus mattojenkin kohdalla ja erityisesti portaissa. Kotioven ulkopuolisessa maailmassa haasteet lisääntyvät välittömästi ja tarkkuutta vaaditaan roppakaupalla lisää.  

Olen myös huomannut, että aamuisin liikkuminen alkukankeuden jälkeen sujuu paremmin kuin väsyneenä, jolloin lihasten hallinta tahtoo herpaantua. Näin käy myös, jos en ole muistanut levätä ja pitää jalkaa kohoasennossa riittävästi. Eilen illalla menin ensimmäistä kertaa entisöintipiiriin, josta olen kaksi ensimmäistä kertaa pinnannut, niin kuin yksi kurssilainen jo pihalla miulle turhia kursailematta ilmaisi. Puolessa välin kolmen tunnin kokoontumista piti luovuttaa, sillä en jaksanut seisoa pitempään ja kipua alkoi tulla. Ehkä sitten ensi viikolla tämäkin homma onnistuu paremmin.

Tasapainoiluahan tämä tuntuu olevan monin puolin sen suhteen, mitä pystyn tässä toipumisenvaiheessa tekemään.  Valtakunnassa käydään parasta aikaa kiivasta keskustelua ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuudesta. Radiosta kuulin yhden soittajan puheenvuoron asiasta. Hän sanoi, että sairastelua parhaiten ehkäisee yrittäjäksi ryhtyminen.

Olen ollut sairauslomalla 14.8.12 alkaen ja sitä jatkuu 4.11.12 saakka. Olen tässä pikkuhiljaa kokeillut tehdä pienesti töitä, 1-2 tuntia muutamana päivänä viikossa. Tasapainoilen sen suhteen, mikä on itselleni kuntoutumisen suhteen hyväksi ja toisaalta, miten voisin turvata alkaneiden prosessien etenemisen asiakkaitteni tilanteissa.

Kaipa asia saisi toisenlaisen luonteen, jos olisin palkansaaja. Aika vaikea voisi olla sairauslomalta osa-aikaisesti työhön palata, vaikka haluaisikin. Yrittäjällä se onnistuu. Kelalle pitää tietysti ilmoittaa, minkä verran töitä on tehnyt ja siellä he sitten laskevat vaikutukset sairauspäivärahaan sen perusteella.

Tasapainolautailua
Kuvasta näkyy myös siistit haavat ja
kuinka kiristämättömömiksi mainostetut
sukat jättävät jälkensä 

Aloin harjoitella tasapainolaudalla tällä viikolla. Se tuntuu aika helpolta. Kokemuksen rohkaisemana menin tänään 50 metrin päähän metsään varmaan kantarellipaikkaani. Oli ehkä vähän liian vaikea tasapainoharjoitus. Sammalikossa en oikein osannut arvioida maaperän monttuisuutta ja pari kertaa leikattu jalka humpsahti vähän kipeästi syvemmälle kuin ennakoin. Pitempiaikaista särkyä ei kuitenkaan tullut, ehkä löydetyt kantarellit ja ihana metsän tuoksu veivät sen mennessään.

Huomenna menen fysioterapiaan ja tunnustan tekoseni. Parhaassa tapauksessa saan luvan mennä uudelleen metsään. Tänään kannatti kuitenkin käydä. 

Ruskan värjäämä metsä lisäsi mielen tasapainoa mukavasti ja kyllä ne sienetkin hyvälle risotossa maistuivat. Mineraalit rakentavat kudoksia ja silleen.  

Lääkettä kadoksissa

Panadol-purkki tuotti yllätyksen: käteen tipahti nyrsityn näköinen tabletti. Enpä ole aiemmin moiseen törmännyt, vaikka olen aikoinaan sairaanhoitajan töitäkin tehnyt yli 20 vuotta.

Kuka tästä purasi? 

Uteliaisuuttani tyhjensin koko purikin sisällön pöydälle. Jospa puuttuva palanen löytyisi sieltä. Mutta eipä ollut muruja purkin pohjallakaan. 

Eihän tuo nyt miulle mitenkään vaarallista ole, jos hieman vaikuttava ainetta särkylääkkeestä puuttuu. Jossain muussa dropissa olisi toisin. Taidan kuitenkin lähettää lääkefirmaan kuvan tabletista purkista löytyvän eränumeron kera ja odotella, miten siellä reagoidaan asiaan.

Yö meni vituralleen

Yö meni mynstäätyessä. Millään ei meinannut löytyä hyvää asentoa jalalle ja oli hankala olla. Olen hoitanut itseäni omasta mielestä oikein hyvin. Tuntuu kummalliselta sen vuoksi, että kipua oli pitkästä aikaa niinkin paljon yöllä.

Kävin toissapäivänä toisen kerran fysioterapiassa ja kerrattiin ensimmäisellä kerralla saadut liikkeet ja sain muutamia uusia. Pyysin myös kirjallisen ohjeen, jotta muistaisin liikkeet paremmin. Mitattiin polven liikkuvuus ja se oli mukavasti parantunut viidessä päivässä, 105 asteesta 122 asteeseen.

Fysioterapeuttini huomasi, että kävellessäni jännitän yläkehoa ja normaalit myötäliikkeet puutuvat tai ovat vajaat. Keskityn niin paljon askeltamiseen ja erityisesti ulkona katse on suunnattu jalkoihin epätasaisuuksien havaitsemiseksi. Se ja turvotus, vaikuttavat niin, ettei kävely suju ihan normaalisti. Onnun edelleen.

Muut harjoitukset sujuivat niin hyvin, että sovittiin seuraava tapaaminen vasta reilun viikon päähän. Siihen saakka harjoitusohjelma jatkuu entisellään ja voin tehdä kaiken tarvittavan kotona. Nyt keskitytään normaalin liikkuvuuden saavuttamiseen. Myöhemmin on voimaharjoittelun aika ja silloin on hyvä saada ohjausta sekä käyttää hoitolaitoksen välineitä. Siispä säästellään käyntejä sinne.

Polvessa on ollut jonkin verran turvotusta. Tällä viikolla innostuin mittailemaan tilannetta muutoinkin kuin silmämääräisesti. Terveen polven ympärysmitta on 40 cm ja leikatun vaihdellut 42-43 cm välillä.  Ajattelin, että olisi hyvä saada turvotusta vähenemään kävelyn normalisoimiseksi. Tiedän, että lymfahoidolla voidaan turvotusta vähentää.

Ystäväni tuli eilen illalla tekemään lymfahoidon meille kotiin. Hoito oli oikein miellyttävän hellävarainen ja kesti varmaankin noin tunnin verran. Turvotusta oli eniten polven sisäsyrjällä ja polvitaipeessa polven takana. Polven takana pohkeessa on muuten edelleen näkyvissä mustelma, vaikka operaatiosta on jo 3,5 viikkoa. Se ilmestyi siihen vasta noin viikko sitten. Ennen näkyviin tulemista se oli oireillut kiristyksenä syvällä pohjelihaksen uumenissa.

Sain kuulla, että muutamina hoitoja olisi hyvä ottaa sarjana tässä vaiheessa. Sovimme seuraavan hoitokerran muutaman päivän päähän. Jälkihoitona tulisi juoda runsaasti. Hoito voisi käynnistää kuona-aineiden poistumista ja sen seurauksena päänsärkyä. Runsas juominen auttaisi kuona-aineiden poistumista.

Illalla jalassa oli erikoisia viiltäviä kiputiloja ja outoa ajoittaista viileksimistä. Hetkellisesti ohimoilla kävisi pieni jomotus, joka meni itsestään ohi. Jätin väliin iltapolkemiset kuntopyörällä. Nukkumaan käydessä otin topakan särkylääkkeen jalan lisääntyvien kipujen vuoksi.

Yöllä hoito ja runsas juominen vaativat nousemaan kolme kertaa vessareissulle. Lääke tuntui vaikuttavan huonosti ja kävin yöllä toisen kerran purkilla. Silti oli hankala nukkua ja heräilin vähän väliä jalan huonoon asentoon ja ikäviin tuntemuksiin siinä.

En keksi mitään muuta syytä yön kivuille kuin eilisen lymfahoidon. Sen täytyi käynnistää joku prosessi jalassa. En kuitenkaan usko, että se olisi mitenkään pahasta ja aioin ottaa ainakin toisen hoidon. Katsotaan sitten, miten sujuu sen jälkeen.

Hyvää Mielikin päivää!

Yksi Kalevalan vahvoista arkkityyppisistä naishahmoista on Mielikki, Metsän emäntä. Mielikin nimipäivä on tänään. Mie liitän Mielikin sielunmaiseman, luonnon ja metsän, suoraan hiljaisuuteen, jonka koen itselleni elintärkeäksi sen uudistavan ja voimaannuttavan vaikutuksensa vuoksi. Metsän hiljaisuudessa olen yksin ja samalla osa kokonaisuutta, jotain mitä en voi hallita, vallita, kahlita tai muutoinkaan rajoittaa. Metsä karistaa turhat luulot.

Syksyiseen metsään en tänä vuonna ole päässyt. Jotain turhaa on kai kuitenkin karissut tai karisemassa. On pakosti pitänyt rajata ja sanoa joillekin asioille ei.  Se on tuntunut samaan aikaan kurjalta ja ihmeekseni myös vapauttavalta.

Pyyhkeitä ja kylmää kyytiä

Eilen sain pyyhkeitä ja kylmää kyytiä. Ja tänään oon omatoimisesti jatkanut samalla konseptilla.

Leikkauksen jälkeisen harjoittelun tavoitteena on palauttaa polvinivelen liikkuvuus ja hallinta sekä lihasvoima. Varaaminen leikatulle jalalle ja polven koukistaminen oli heti luvallista kivun sallimissa rajoissa. Kyynärsauvoja tulisi käyttää kunnes kävelytasapaino on hyvä ja kävely onnistuu ontumatta.

Kahden ensimmäisen viikon harjoittelun tavoitteiksi oli kotihoito-ohjeissa kirjattu: 

• polven ojentuminen täysin suoraksi
• polven koukistuminen suoraan kulmaan (90 astetta)
• kävelyn sujuminen ontumatta ilman kyynärsauvoja

Turvotuksen ja kivun poistamiseksi kylmäpakkausta voisi käyttää useita kertoja päivässä ja suosia raajan kohoasentoa. Kipulääkkeitä unohtamatta.

Fysioterapia tulisi aloittaa 2-3 viikkoa operaatiosta ja hakasten poistosta olla kulunut pari päivää. Fysioterapialähetteessä hoidon tavoitteissa lukee Q-lihas harjoitukset, suljetun ketjun harjoitukset. Hoitokertoja on määrätty 10 ja siihen on maksusitoumus myös vakuutusyhtiöltä.

Reilu viikko sitten soitin fysioterapeutille ja sain 5 ensimmäistä aikaa.

Eilen oli ensimmäinen tapaaminen ja tehtiin tilannekatsaus:

• polvi ojentuu täysin suoraksi
• polvi koukistuu 105 astetta
• kävely ei suju ontumatta

Tuli vähän pyyhkeitä, kun en ollut tajunnut kylmähoidon merkitystä oikealla tavalla. Turvotus on miulla ollut enimmäkseen nilkassa, toki polvessakin, mutta yllättävän vähän. Koska olen saanut nilkan turvotuksen laskemaan kohoasennolla, en ole käyttänyt kylmäpakkausta.

Fysioterapeutti antoi nyt ohjeeksi käyttää kylmähoitoa kolme kertaa päivässä 10-15 minuuttia kerrallaan ennen jumppaa ja sen jälkeenkin voisin sitä ottaa. Kylmä turruttaa ja poistaa turvotusta myös nivelen sisältä ja siten mahdollistaa paremman polven liikkuvuuden harjoittelussa. Ihan on järkeen käyvää.

Pyyhkeitä tuli myös toisessa muodossa. Ja tää ei ollut nuhteita. Voisin pitää pikku pyyhettä polven alla käärittynä jalan ollessa suorana alustaa vasten ja harjoittaa reisilihasta sen avulla. Piti painaa polvea tiukasti pyyhettä (eli alustaa vasten) ja samaan aikaan vetää varpaita nenää kohti. Reisilihasta pitäisi jännittää muutamia sekunteja kerrallaan. Tämä nelipäisen reisilihaksen (lat. musculus quatriceps femoris) harjoitus olisi kuulemma tärkein ennen seuraavaa tapaamista ensi viikolla.

Pyyhettä voisi käyttää myös nilkan alla ja pitää jalkaa roikkumassa sen varassa suorana. Sen tyylistä liikettä olinkin tehnyt tyynyn avulla.

Kyytiä sitten kokeiltiin kuntopyörällä ja toinen vauhtikokeilu tehtiin kävelyn parissa. Pyöräily sujui mallikkaasti, reipas kävely sen sijaan olikin paljon vaikeampaa. Kävelyyn vaikuttaa kipu ja kireys polven seudussa. Lisäksi pohje on jotenkin kummallisesti kipeä syvältä. Jotenkin säikähdys ja pelko polven pettämisestä jäivät kehoon ja kävely ei ole luonnollista.

Onhan tämä aika vanha ja alkeellinen.
Ajaa asiansa, vaikka vähän pitääkin ääntä.
Onneksi se oli tallessa aitan vintillä. 

Päiväohjelmani menee lähiviikkoina niin, että kolme kertaa päivässä pidän kylmäpakkausta ja treenaan ohjeiden mukaan. Lisäksi otan Bemeriä 8-20 minuuttia ainakin aamuin ja illoin. Pari kertaa päivässä pyrin pitämään jalkaa kohoasennossa 20-30 minuuttia. Fysioterapiassa käyn kaksi kertaa viikossa. 

Työstähän tämä käy.

Vaikuttavat sauvat

Ensimmäisellä lääkärikäynnillä Mehiläisessä 14.8.12 laadittiin hoitajan kanssa vuokrasopimus Soleus Oy: n kyynärsauvoista. Vuokra oli 16 euroa ensimmäiseltä viikolta ja lisäpäiviltä 1,60 euroa. Sauvat saisi tietysti lainaksi myös omasta terveyskeskuksesta. Ainakin aiemmin se oli sitä kautta maksutonta palvelua. Mie vaan satuin olemaan 400 km päässä kotoa ja sauvat tarvittiin heti.  

Olen tässä viiden viikon kuluessa tullut huomaamaan, että kyynärsauvat ovat monella tapaa vaikuttavat.  

Ensinnäkin siinä tarkoituksessa, johon ne on laadittu, ne ovat ylivertaiset. Rappusissa ja epätasoisella alustalla olen tarvinnut sauvoja pisimpään.

Nykyiset sauvat ovat kevyet ja muotoilu on onnistunutta. Ainakin miun käsiin ne käyvät hyvin.

Hienoa muotoilua

Tätä nappia napakasti painamalla osa irtoaa ja
sauvojen korkeuden säätäminen mahdollistuu

Muotoilusta vielä pieni yksityiskohta: ne jopa saa liitettyä yhteen kätevästi. Se on varastoimisen kannalta hyödyllinen ominaisuus, vaikkei sillä näin kotioloissa käyttöä olekaan. Niissä on erittäin tukevat ja pitävät ”kengät”, joilla on turvallisen tuntuista liikkua jopa suihkutiloissa. Kädensijoissa on heijastimet. Huippumuotoilua ovat miusta.  

"Kumiterät"

Ne siis aluksi mahdollistavat kävelyn ja myöhemmin tukevat sitä erittäin hyvin. Kiitos siitä teille uudet ystäväni, kyynärsauvat.

Julkisilla paikoilla liikkuessa huomaan muitakin vaikutuksia. Sauvat toimivat kanssaihmisten parissa vähän kuin koira eli niiden avulla voi avata keskustelun. Voi kysyä, mitä on sattunut tai todeta, onko jalka kipeä tms. Toki tämä tapahtuu helpommin tuttujen kesken täällä maaseudulla, mutta ihme ja kumma, myös tuiki tuntemattomien kanssa. Sen sain huomata heti tapaturman jälkeisenä päivänä, vieläpä kehäkolmosen sisäpuolella.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten monet ihmiset jäävät esimerkiksi avaamaan ovea. Kysyipä yksi vanhempi herrasmies kerran parkkipaikalle mennessäni, tarvitsenko mahdollisesti kyytiä. Miulla oli kuljettaja odottamassa ja sillä kertaa avuntarjous jäi käyttämättä. Silti se tuotti hyvän mielen. 

Ne toimivat kontaktin apuvälineenä ja luovat yhteyttä. Yllätyin tästä.

Yksi vaikutus on sellainen, josta en niin olisi väliksi. On vaikea kantaa mitään. Jos laukun tai kassin ottaa käteen, se tahtoo kävellessä paukuttaa päin sauvaa ja vaikuttaa ennestäänkin kehnoon tasapainoon. Reppu olisi paras väline jo pienilläkin kantamuksilla.  Käsilaukun olkaremmi on osoittautunut hyväksi heitettynä pään yli toiselle olalle kuin itse laukku. Silloin kassi kestää kiinni kehossa ja olo on turvallisempi. Näin erityisesti alkuvaiheessa, kun kävelyä sauvoilla vasta opettelee ja olo on muutoinkin horjakka.

Eli kun kävelet, niin vain kävelet. Mindfullnesskävelyä nöyränä, enimmäkseen katse alas luotuna :)

Muita sauvojen käyttötarkoituksia:

• kissojen hätistely pöydältä
• tavaroiden kurkottelu lattialta (villasukat, lankakerä jne. )
• jalan tukialustana erittäin hyvät (kuten autossa tai elokuvissa)

Sauvojen palautus

Soittelin firmaan, jolta sauvat on vuokrattu ja sain kuulla, että heillä ei ole Itä-Suomessa yhteistyökumppania. Sauvat voisin kätevimmin palauttaa postin kautta. Tietysti omilla tiedoilla varustettuna, jotta vuokranmaksu jossain vaiheessa katkeaa. Ihan vielä en sauvoja voi palauttaa. Sisätiloissa pärjään, mutta ulkona ne ovat tarpeen pitemmillä taipaleilla ja etenkin epätasaisella maaperällä.

Palauttamisen jälkeen toivon sauvojen jättävän minuun pysyvästi sellaisen vaikutuksen, että minulla olisi aina aikaa avata ovi jotain liikkumisen apuvälinettä käyttäville, lastenvaunuja työntäville tai painavia kantamuksia kantaville henkilöille.

Eihän miulla oikeasti koskaan ole niin kiire, etten joutaisi sellaista tekemään.

Mie kävin saunassa

Mie kävin saunassa eka kertaa kahteen viikkoon. Joo tiedän, monet käyvät saunassa paljon harvemmin. Jotkut suomalaisetkaan ei juuri koskaan.

Saunominen on kuitenkin miun lempiharrastus ja saunonkin yleensä joka päivä. Sauna puhdistaa kehon lisäksi mieltä ja sielua. Varmaan se vastaa miulle samaa kuin jollekin toiselle päivittäinen mietiskely tai vastaava rituaali.

Tästä ei oo enempää kerrottavaa, paitsi, että olipas se mukavaa. Virkistyin ja tunnen itseni piirun verran terveemmäksi.

Hakaset nipsastiin

Olin varannut ajan paikalliseen terkkariin sairaanhoitajan vastaanotolle nettiajanvarauksella. Se oli todella kätevää ja nopeaa. Sairaanhoitaja kertoi, että suunnilleen yksi aika päivässä on varattu netin kautta. Hämmästelin sitä, koska tiedän puhelinajanvarauksen pitkän ja ärsyttävän jonotuksen. Heidän asiakaskunta kuitenkin koostuu suureksi osaksi muista kuin nettiajan kasvateista.

Heille tutuksi on tullut  ja tulee vastakin ”Olette jonossa, vastamme puheluunne mahdollisimman pian”,  tilu-lilu-lei ja toistuu…

Sairaanhoitaja poisti hakaset (leikkauskertomuksessa agraftit) nipsaamalla ne irti vähän samantapaisella vehkeellä kuin nitojan nastatkin irrotetaan tarvittaessa. Se tuntunut oikein miltään. Haavojen suojaksi pistettiin vielä ihoteippi.

Haavat olivat siistit ja Terveystalon varalta antama infektioilmoitus jäi täyttämättä. 

Eipä enää hakaset kiristä. Mukavaa.

Sikasiisti haava

Hakasten poisto

PS.  Eilen ajoin eka kertaa autolla yli kuukauteen. 15 km sujui ihan hyvin. Polvea alkoi toisin sisäsyrjältä kiristää ja olin tyytyväinen, ettei koematkani elokuvateatteriin ollut pitempi. Kävin katsomassa Puhdistuksen. Rankka, katsomisen arvoinen kuvaus naapureiden, ihmisten ja ideologioiden suhteista. Puhdistuksen jälkeen teki mieli pesulle.

Kipu – fyysinen viileksii...

Polvitapaturmasta tulee huomenna kuluneeksi viisi viikkoa ja polven leikkauksesta kaksi viikkoa. Olen ennättänyt pohtia jonkin verran kivun eri olomuotoja.  

On kyllä jännää, miten monenlaista fyysinen kivuntuntemus voi olla. Oikeastaan on aika vaikea sanoilla kuvailla kipua. Lähes mahdotonta se taitaisi olisi miulle vieraalla kielellä.  Mitenkähän ne mummot ja maahanmuuttajat tulevat ymmärretyiksi lääkäreiden ja hoitajien vastanotoilla? Jo peräkkäisillä sukupolvilla tai eri murretta puhuvilla on joskus kielivaikeuksia keskenään.  Pistetään siihen sitten vielä pari eri äidinkielistä sottailemaan, mistä se oikein viileksii.   

Tapaturman sattuessa – akuutti vaihe

Tapaturman sattuessa oli tietysti kovaa, äkillistä kipua. Voimakkuudellaan se vei hetkellisesti lähes tajun mennessään. Kipu salpasi hengitystä ja en voinut puhua. Kädet toimivat automaattisesti ja menivät suojaamaan kipeää aluetta. Ehkäpä luontaisesti tapahtuneen käsien antaman turvan lisäksi samalla tuli annettua myös itsehoitoa kosketuksen muodossa. Tiedostamattani tapahtui myös jalan ylös nostaminen.

Pian tapaturman jälkeen kipu ilmeni polven pakotuksena ja kummallisina viileksimisinä säärtä pitkiin.

Alkuvaiheen kipu ilmoitti:
HEI, NYT TAPAHTUI JOTAIN HAITALLISTA JA RIKKOVAA! STOP! ESTÄ LISÄVAHINGOT.

Ensiapua

Toipumisvaihe ennen kehoon kajoamista

Toipumisvaiheen kipu on ollut hyvin erilaista ennen operaatiota ja sen jälkeen. Tapaturman jälkeisinä päivinä kipua tuli erityisesti painon asettuessa vähänkin vinosti suhteessa polven tai sen hiemankin kiertyessä.

Yksi kivun ilmenemismuoto oli turvotuksen aiheuttama kiristävä tunne polvessa ja nilkassa. Ja turvotustahan tuli erityisesti, jos en muistanut tarpeellisia kohoasentoja useita kertoja päivässä. Ylimääräisen lonksumisen, venymisen ja periksi antamisen tunnetta nivelessä voisi myös kuvata kivun alalajeina. Ainakin epämiellyttäviltä ne tuntuvat.

Tämän vaiheen kipu kertoi:
OLE HUOLELLINEN LIIKKEISSÄSI, MUISTA LEVÄTÄ JA HUOLEHDI ASENNOISTA, JOTKA TUKEVAT TOIPUMISTA!

Toipumisvaihe operaation jälkeen

Operaation jälkeen olikin ohjelmassa viikon verran kovempaa kipua.
Sanoja, joilla voisin kuvailla kipua ovat ainakin

• pistävää
• juilivaa
• repivää
• pakottavaa
• särkevää
• täyttävää
• kiristävää
• viiltävää (seurausta yöllä unissani tapahtuneesta asennon vaihdosta)
• pingottavaa
• kramppavaa (pohje alkoi krampata toisella viikolla öisin, kun jätin kipulääkkeen ottamatta yöksi)

Nämä siis ilmenivät ilman omia toimenpiteitäni tai niistä riippumatta.  

Oli vielä itse aiheutettuja kipuja. Niitä onnistuin hankkimaan helposti

• olemalla liian kauan ylhäällä ilman kohoasentoa
• pitkittämällä kipulääkkeen ottamista
• satuttamalla jalan johonkin (esim. töksäyttämällä jalkaterän pöydänjalkaan tönkköpolvisuuttani)
• koskettamalla käsin tai vaatteilla liian napakasti (pesulla tai pukiessa)
• jumppaamalla polvenkoukistusliikkeitä liian tehokkaasti
• kävelemällä tai vaihtamalla asentoa huolimattomasti
• pistämällä ideaalisiteen liian tiukalle tai jättämällä sen laittamatta

Ok. Aika paljon kaikenlaista, joka halusi kertoa: 

KEHOOSI ON KAJOTTU, NYT SE PARANEE, KESTÄ SEURAUKSET, OLE AVUKSI, LEPÄÄ JA RAKASTA ITSEÄSI!

Homman kylkiäisenä muualle kehoon on tullut ihmeen vähän kipuja. Ainoastaan kämmeniin ensimmäisinä päivinä kyynärsauvoja käyttäessä ja selkään jonkin verran neljän viikon selällään nukkumisen seurauksena.

Krooninen kipu

Toivottavasti säästyn tältä kivun muodolta. 

Lopputulos tässä vaiheessa: 

KEHONI ON VIISAS JA KIPU TARPELLISTA. KUNNIOITAN MOLEMPIA. KIPUA KANNATTAA KUUNNELLA JA SITÄ VOI HOITAA. 

Työt kotisohvalta - ihmeen rankkaa

Pari työpalaveria on pidetty kotisohvalla koipi enemmän tai vähemmän kohoasennossa. Toissapäivänä viimeksi muutama tunti puhuttiin ja sovittiin asioita parin yrittäjäkollegan kanssa. Huomasin kyllä jälkeenpäin, että neljä tuntia oli ihan liikaa, vaikka sainkin pidettyä jalkaani lievässä kohoasennossa suurimmaksi osaksi. Jalka väsyi, tuli kipua, väsyin itsekin ja en jaksanut keskittyä.

Niin, kyllä, tiedän olevani sairauslomalla. Yksinyrittäjänä myös töiden perumiset on tietysti hoidettava itse. Kuuloke korvassa ja puhelin keittiön ikkunan lähellä sitä työtä on hoideltava, sillä muutoin puhelut katkeilevat. Haja-asutusalueella puheluiden kuuluvuusongelmat ovat arkipäivää. Sitä on kyllä hankala ymmärtää, kun matkaa linkkimastolle tasaisessa maastossa on ainoastaan muutama kilometri. Yllätys ei tietenkään ole, että puheluiden pätkimisestä huolimatta laskut tulevat operaattorilta ilman katkoja J

Osa miun töistä yksinkertaisesti peruuntuu kokonaan, osan voi siirtää jollekin toiselle, joitakin voi edistää puhelimitse, joistakin on kieltäydyttävä. Kaikista harmillisinta on, jos asiakkaiden asiat seisovat takiani. Olen pahoillani, niinkin käy väistämättä. Yllättävän ymmärtäväisiä ihmiset ovat kyllä olleet. Syy on tietysti niin selvä ja näkyvä. Siitä kiitos ja kumarrus!

Alkaa naurattaa, kun kuvittelen, miltä näyttäisi miun tekemä hovikumarrus. Melkoista vaappumista olisi ja varmaan aika huvittavan näköistä. Vaikka kumarrus saattaa tässä vaiheessa kaatua omaan mahdottomuuteensa, kiitos on kyllä aito ja kestävä!

On myös muita kuin työasioista, joita haluisin edistää tai joista en haluaisi luopua tapaturman takia. Kyllä se nyt vaan taittaa olla niin, että nyt en vaan voi. Luopua pitää.  

Huokaisen syvään ja alan kirjoittaa mailia, jolla luovun yhdestä suunnitelmasta. Ja ehkä sen jälkeen vielä toisesta… 

Sivuside toipuu, eturistiside vaatii

On kulunut 4 viikkoa tapaturmasta ja viikko operaatiosta. Pääsin siis todella hyvässä ajassa leikkaukseen. Turvotus vamma-alueelta oli poissa ja tukisiteen kanssa kävely sujui melko hyvin.

Olin kavereilta kuullut, että ensimmäinen viikko polventähystyksen jälkeen olisi aika hankala. Niin se tuntuu olevan. Käännekohta taitaa kuitenkin olla tullut. Olen ollut kamalan väsynyt – varmaan kipulääkkeistä johtuen. Eilen oli eka päivä ilman päiväunia ja tänä aamuna särkylääkepurkillekaan ei ollut kiire. Kyllähän tämä tästä alkaa sujua pikkuhiljaa.

Sisällä pystyn jo kävelemään aika hyvin ilman kyynärsauvoja. Koko viikon olen ollut vain kotona ja eipä ole innostusta lähteä vieläkään minnekään kotipihasta. Kaunis syksysää kutsui kuitenkin pienesti, joten tein eilen pienen lenkin ulos ja kävelin pihan poikki aittaan. Hurraa! Sauvoilla se onnistui oikein hyvin, kun muisti katsoa, ettei jalan alle satu mitään epätasaista.

Ymmärrän oikein hyvin ihmisiä, jotka eivät halua enää muutaman kuukauden kuluttua tapaturmasta mennä eturistisiteen korjausleikkaukseen. Onhan tämä jalka ollut todella kipeä operaation jälkeen ja monenlaista hankaluutta toki koituu jatkossakin.

Totta on myös se, että nykyisellä tyylillä eturistisiteen korjauksia on tehty vasta parikymmentä vuotta ja pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa. Kulumia polveen saattaa tulla, vaikka side olisi korjattukin. Näitä juttuja tietysti jokainen voi miettiä tykönään ja toivoa, että kohdalle sattuu sellainen lääkäri, joka selittää asiat niin, että ne tulevat riittävästi ymmärretyksi.

Kirjava polvitaive

Miulla polven sisäsivun kipu oli tapaturman jälkeen hankalinta. Nyt kun tapaturmasta on jo neljä viikkoa, sivuside alkaa olla lähes parantunut. Lääkäri arvioikin, että 4-6 viikkoa saranasidettä sen parantaisi ja niin tuntuu olevan.  Parin kuukauden kuluttua polveni olisi saattanut olla kivuton, mutta lonksuva ja epävarman tuntuinen. Olisiko houkutus viivyttää leikkausta ollut silloin suurempi kuin ajatus mahdollisesta myöhemmästä kulumaviasta? Mene ja tiedä.

Ortopedi ilmaisi miulle varsin selvästi, että hänen mielestään polveni vaatii leikkausta. Uskoin hänen ammattitaitoonsa.

Eturistisiteen kuntoutumisen suhteen lääkärin ”lupaukset” olivat toisenlaiset. Tässä joutuu ihan itse töihin, jos meinaa saada jalasta vielä toimivan. Passiivinen toipuminen vaihtuu aktiivitoiminnaksi. 

Miun läksy kahdelle ensimmäiselle viikolle on saada jalka passiivisesti suoraksi sekä polvi 90 asteen kulmaan. Toisen viikon alussa olen jo lähes tavoitteessa. Turvotus laskee yöllä ja palaa illaksi.

Vasen nilkka turpoaa pienesti

Kuntoutuksessa aion tehdä kaikki by the book! Toivottavasti pysyn päätöksessäni.

Tule apuun!

Ajattelen kauhulla tilannetta, jossa olisin ihan yksin ilman turvaverkkoa. Kyllä tuntisin itseni avuttomaksi. 

Onko asia ihan niinkään?

Nyt miulla on ympärilläni perhe, sukulaiset ja ystävät, jotka tarjoavat apuaan ja joilta voin sitä vapaasti pyytää. Heti tapaturman sattumisen jälkeen tarvitsin apua vieraalla paikkakunnalla kyydin ja hoitopaikan valinnan suhteen. Kotimatka junalla sujui myös helposti ystäväni avustuksella.

On helppoa luottaa ystävien apuun. Mitä, jos olisin ollut reissussa yksin tai vieraassa maassa ilman tietoa toimintatavoista ja pahimmassa tapauksessa ilman yhteistä kieltä?  Voi miten avuttomaksi tällainen pieni asia olisi miut saanutkaan.  

Ja nyt yhtäkkiä muistankin, ettei siitä ole paria vuottakaan, kun olin kiinalaisessa sairaalassa Lhasassa vuoristotaudin kourissa. Silloin olin oudossa tilanteessa aika sairaana ilman kielitaittoa ja käsitystä hoitoprotokollasta ja –kulttuurista. En tosin ollut siinäkään tilanteessa täysin yksin tai tietämätön, mitä ympärilläni tapahtuu. Tiibetiläinen tulkki käänsi lääkäreiden puheita kiinasta englanniksi ja suomalainen sairaanhoitajaystäväni valvoi vieressäni hoidon toteutumista. Olin ihan valmis luottamaan täysin ympärilläni oleviin ihmisiin ja heidän antamaansa apuun.

Onko se kuitenkin niin, että tilanne selvittää itse itsensä. Apua tarvitessaan on kiitollinen siitä, mitä kulloinkin on saatavilla. Erityisesti, jos on riittävän kipeä. Silloin käy kaikki.

Perusolettamukseni taitaa olla, että ihmiset ovat hyviä ja tahtovat hyvää. Ja niinhän sen pitää ollakin. Vai onko kyse siitä, että perusluottamukseni on kunnossa, koska olen saanut enimmäkseen hyviä kokemuksia ihmisistä. Vai toisinpäin.

Kaksi jalkapotilasta hoitaa toisiaan

Oli, miten oli. Olen iloinen, että ympärilläni on ihmisiä, joihin voin turvautua. Oman ydinperheen apua pidän itsestään selvänä, ehkä liikaakin, koska kuopus jo ennätti kapinoida. Puolison olleessa matkatöissä eläkkeellä oleva ystäväni tuli hoitamaan minua ja tyttärien lemmikkejä. Sukulaiset poimivat kaksi ämpäriä puolukoita, ystävät toimittivat kotiin kantarelleja ja mustatorvisieniä sekä savusiikoja. Olen saanut monenlaisia muitakin avoimia avuntarjouksia. Kaikesta tästä olen kiitollinen.

On mielenkiintoista huomata, miten pieni tapaturma saa aikaan monenlaisia ajatuksia. Kyse on kuitenkin vammasta, joka todennäköisesti paranee aikalailla hyvin kuntoutuksella muutamassa kuukaudessa. Tilanne on tietenkin aivan toisenlainen synnynnäisissä tai pysyväluonteisissa vammoissa tai vakavissa sairauksissa. Miulle annettiin nyt tällainen harjoitus tässä elämänvaiheessa.

Huomaan mieleeni tulevan erilaisia ajatuksia avuntarpeesta ja avun saamisesta. Mikäli olisin ilman turvaverkkoa oleva yksinäinen ihminen, voisinko luottaa yhteiskunnan apuun?  Joutuisinko anelemaan, olemaan vaativa tai pärjäämään omillani? Ajaisinko taksilla kauppaan ja miten selviäisin taloudellisesti?

Kenties ajatukset saavat miut toimimaan jotenkin toisin suhteessa lähimmäisiini, ehkä ne karistavat miusta pois jotain turhaa tai parhaimmillaan rikastavat minua jotenkin. Ehkä ne lisäävät rakkaudellisuutta itseeni ja muihin. Jospa ne valaisevat positiivisen riippuvuuden näkymää uudella tavalla ja ymmärrykseni lisääntyy.

Teki mieli kuunnella Pave Maijasen Pidä huolta ja se kuulosti ihan yhtä hyvältä kuin 1980-luvun alussakin. 

Ehkä näitä on turha miettiä. Luotan kuitenkin elämässä siihen, että ”asioilla on taipumus järjestyä” ja, että ”kaikki käy niin kuin käy”.  Niin se on tähän saakka mennytkin!

Kolmen tunnin hommat kolmessa päivässä

Yrittäjällä on yleensä kuukauden vaihteessa tehtävänä papereiden selvittäminen kirjanpitäjälle. Niitähän miekin aloin sitten toissapäivänä laatia. Torstaina sain tehtyä ajopäiväkirjat. Perjantaina jatkoin laskujen kimpussa. Se kävi työstä. Piti todella keskittyä asiaan ja tein laskun liitteitä monen lepotauon rytmittämänä. Tänään sitten heti aamiaisen jälkeen naputtelin hyvin keskittyneenä tiedot liitteistä pankin laskutusohjelmaan. Ohjelma on todella kätevä ja helppo käyttää – yleensä siis.

Nyt oli kuitenkin vähän sellainen olo, että lasku pitäisi vielä tarkistamisen jälkeenkin tarkistaa ennen sen lähettämistä sähköisessä muodossa eteenpäin. Printtasin sen ja sitten tulinkin näppärästi sulkeneeksi laskutusohjelman ja kadottaneeksi koko homman. Sinne hävisi aamupäivän työt taivaan tuuliin, kun en jostain syystä ollut tallettanut tekelettä välillä.

Kunnon tauko oli tarpeen. Sohvassa manailin touhujani, kun naapurin naiset tulivat pikavisiitille katsomaan sekä minua että hoidossa olevaa eläinkomppaniaa. Kerroin toilauksestani ja toinen vieraista totesikin suoraan, että artikulaationi kuulostaa vähän pehmeältä. Juupa juu, sitä ne lääkkeet teettää.

Parin tunnin lepotauon jälkeen uusi yritys tuotti tuloksen ja sain paperit kasattua. Toivoa sopii, että ne tarkistusten jälkeen ovat kunnossa.

Yhdestä jutusta olen tänään erityisen tyytyväinen. Sain yllätettyä tyttäreni soittamalla heille eka lomapäivänä selvitettyäni heidän uunituoreen prepaid-numeronsa kummitädiltäni. 

Liekö artikulaatio vielä illallakin ollut heikko, kun kuopus ei tunnistanut minua ”your mother is calling”  -repliikistä.