Vuosi on kulunut tapaturmasta - Inventaarion aika 4/4

Loppu hyvin kaikki hyvin?

Huomasin, että monenlaisia tunteita tämmöinenkin loppujen lopuksi aika pieni asia saa esille.

Polvet näyttävät jo ihan samanlaisilta

Itse tapahtuma oli yllättävä ja voi tietysti miettiä, mitä olisin voinut tehdä ennaltaehkäistäkseni sen. Eläimet ovat arvaamattomia ja nopeita, suuret eläimet ovat myös vahvoja. Olen tottunut koiriin ja annoin tapaturman aiheuttaneen rauhallisen oloisen koirankin tervehtiä minua nuuhkimalla omassa tahdissaan.

Koiran omistajana voin toki olla rauhoittamassa ja hillitsemässä koiraa uusien ihmisten saapuessa ja sillä tavoin ehkäistä samantapaisia vahinkoja kotonani.

Selvitin omasta vakuutusyhtiöstä, että vakuutuksemme kattavat eläinten aiheuttamat vahingot ja mahdollisen hoidon.

Lunan vakuutukset ovat kunnossa

Odotin jonkinlaista yhteydenottoa, esimerkiksi voinnin tiedustelua tai pahoittelua, koiranomistajan puolelta, mutta sitä ei missään vaiheessa tullut. Se hieman hämmensi minua. No, hyvä juttu kuitenkin, että koiralle ei siinä sattunut mitään J

Tapaturman jälkeen ihmiset yleensä ottaen osoittivat myötätuntoa ja olivat auttavaisia. Hyvin kiitollinen olen edelleen kaikesta eri tilanteissa saamastani avusta ja arvostan sitä kovasti.

Nyt pystyn menemään marja- ja sienimetsään ja optimistisesti suunnittelen vielä kaukomatkoja hankaliin olosuhteisiin.

Rakennustelineelläkin pystyy kiipeilemään

Mitä mie sitten tästä kaikesta opin?

Ehkä polveni ei ihan ennalleen tule koskaan. Sen hyväksyn. Elämässä tulee väistämättä kolhuja, kaipa ne ovat merkkejä, että elämää on eletty. Sehän saakin tuntua joltain.

Ihmiset ovat yleensä hyviä ja auttavaisia. Kaikenlaista voi sattua kenelle tahansa. Terveydenhuolto toimii Suomessa. Yrittäjän ei kannata sairastaa. Kuntoutuminen on cha-chata, yks eteen kaks taakse vai miten se nyt oli.  

Blogini päättyy tähän. Kiitän lukijoitani ja toivotan kaikille hyvää jatkoa! Eturistisidevammasta toipuville toivon suotuisaa kuntoutumista!

KIITOS!

Vuosi on kulunut tapaturmasta – inventaarion aika 3/4

Mitä tästä kaikesta opin - Yllätyksiä voi tulla

Suurimmat yllätykset taitavat liittyä lääkkeisiin ja yleiskunnon huononemiseen.

Ensimmäinen yllätys oli, että parin kuukauden ajan tarvitsin kipulääkkeitä. Panacod - Burana 600 mg –yhdistelmä oli paras alussa ja vähitellen sitten pelkkään Buranaan voi siirtyä.

Sitä suurempi yllätys oli yleiskunnon heikkeneminen tässä prosessissa. Kuluneen vuoden aikana sairastelin lukuisia tarttuvia tauteja, joka on miulle todella epätyypillistä.

Vihmeänä tyttönä ajattelin, että tällehän pitää tehdä jotain ja aloitin kevättalvella ottaa vitamiineja kuuriluontoisesta. Monivitamiinivalmistetta sekä D- ja C-vitamiineja siihen lisäksi. Silloin tällöin vielä magnesiumia.

Toukokuun loppuun saakka meni ihan hyvin, mutta sitten tuli hankaluuksia. Ruokahalu katosi, oli kuvottava olo, röyhtäilytti runsaasti, enkä pystynyt syömään juuri mitään. Paino putosi nopeassa tahdissa neljä kiloa. Siitä jo huolestuin, kun koskaan aiemmin mahan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.

Lopetin kahvin ja teen juomisen. Poistin ruokavaliosta lihan ja kaiken vähänkin ärsyttävän. Kokeilin käsikaupan lääkkeistä Rennietä ja Losecia. Ei apua.

Menin sitten lääkäriin kahden viikon kuluttua. Seurasi verikokeita, kolmen viikon lääkekokeilu Esomeprazolilla, mahantähystys eli gastroskopia, ultraääni ja viimein gastroenterologin vastaanotto.

Diagnoosikin tuli, minulla on gastriitti eli mahakatarri. Mahan limakalvon tulehdus miulla ei johdu helikobakteerista, joka usein on syyllinen. Itse ajattelen, että mahalaukun ärsyyntyminen on alkanut syksyn kipulääkkeiden syömisestä ja itse tehostin sitä nauttimalla vitamiinivalmisteet iltaisin. Aamulla niitä en voinut ottaa, koska ne eivät sovi yhteen kilpirauhaslääkkeen kanssa.

Jälkiviisaana voisi sanoa, että olisinpa älynnyt pyytää tai olisipa joku lääkäreistä huomannut määrätä heti syksyllä mahansuojalääkkeen kipulääkkeiden kaveriksi. Olisin myös voinut pyrkiä ottamaan vitamiinit päivällisen yhteydessä.

Tyrniöljyä ja Omeprazolia mahalääkkeeksi

No nyt syön sitä mahan hoidoksi happoja vähentävää lääkettä Omeprazolia vähän suuremmalla annoksella ja pitemmän aikaa. Ostin myös tyrniöljyä, jota otan teelusikallisen iltaisin. Vaivat ovat pikkuhiljaa helpottumaan päin, mutta kahvia tai muista voimakkaita ruokia ei tee mieli ja ruoka-annokset ovat pieniä edelleen. Lokakuussa katsellaan tilannetta uudelleen.

Kolikolla on jälleen toinenkin puoli: laihduttamatta on pudonnut seitsemän kiloa. Onneksi oli sen verran ylimääräistä, ettei vielä ole alipainosta huolta, ei vaikka muutama kilo vielä tässä toipuessa hupenisi.    

Vuosi on kulunut tapaturmasta – inventaarion aika 2/4

Mitä tästä kaikesta opin - Kuntoutujana

Tarvitaan tosi hyvä ja pitkäkestoinen motivaatio, jotta lihakset kuntoutuvat ennalleen.

Liikkuvuuden saavuttamisvaihe eturistisiteen korjaamisen jälkeen oli itselleni helppoa. Ehkä se. että edistymisen konkreettisesti näki ja lisäksi sai fysioterapiassa myös mittaustuloksia, kannusti eteenpäin.

Yksinkertainen, mutta toimiva

Kuntopyörä kotona oli paras väline. Siihen tuli helposti istuuduttua ja sen polkemisen aikana voi vaikka lukea tai katsoa telkkaria. Toinen yksinkertainen ja toimiva laite oli tasapainolauta. Otin tavaksi harjata hiukset sillä seisten ja siitä tuli ihan rutiinitoimenpide.

Halpa kuntoutusväline

Yhteen aikaan olohuone muistutti kuntosalia, kun siellä oli myös crosstraineri. Siitä en tykännyt ollenkaan ja lahjoitin sen tyttärelleni. Kerätköön pölyä hänen olohuoneessaan J 

Omatoiminen kuntoutusvaihe fysioterapian jälkeen, oli paljon hankalampaa. Tosi pakotin itseni kuntosalillekin ja se kyllä oli oman mukavuusalueen ylittämistä. Onneksi tyttäreni kannusti ja auttoi alkuun laitteiden kanssa. En ole ihan varma aloitanko salilla käynnin syksyn tullen uudelleen.

Vattuja oli tänä kesänä ihanasti

Parhaiten kuntoutuminen on sujunut lumein sulettua. Ihana on ollut, kun on päässyt kävelemään ulkona epätasaisessa maastossa ilman pelkoa liukastumisesta. Se on parantanut tasapainoa ja lisännyt lihasvoimaa omasta mielestäni paljon mukavammin kuin kuntosali.

Kaipa se on todettava, että olen siinä mielessä laiska, etteivät laitteet saa minua innostumaan. Sienet ja marjat sen sijaan saavat. Tai risusavotta yhtä hyvin. Onneksi asun maalla J  

Vuosi on kulunut tapaturmasta – inventaarion aika 1/4

Mitä tästä kaikesta opin yrittäjänä

Hyvät vakuutukset on pakko olla. Suosittelen lämpimästi täysajan tapaturmavakuutusta ja harkitsemaan myös vakuutusta toiminnan keskeytymisen varalle.

Vakuutusturva takasi minulle nopean hoitoon pääsyn yksityissektorin kautta. Toki julkisen järjestelmän kautta hoidon olisi saanut. Operaatioon jono olisi vain ollut jopa useita kuukausia miun kolmen viikon sijaan.  Niin ja oikeusturvavakuutushan teillä kaikille yrittäjillä jo varmasti onkin, onhan?

Yrittäjän kannattaa joskus terveenä pysähtyä miettimään, miten hommat hoituvat, jos itse olet pois pelistä. Omassa työssäni ohjaussuhteet ovat kahdenvälisiä ja niitä ei voinut siirtää kenellekään toiselle. Osan pystyin hoitamaan puhelimitse ja joitakin tapaamisia sain tehtyäkin silloin kun oli kuljettaja käytössä. Mutta siitä oli seurauksia Kelan kanssa.

Kelan sairauspäiväraha on yrittäjälle kelju. Miulta päiväraha peruttiin, kun tein yhdellä viikolla liikaa eli yli 40 % työajasta töitä. Tein oikaisupyynnön Kelalle ja edelleen muutoksenhakulautakunnalle, jossa se on ollut marraskuusta saakka käsiteltävänä.

Tämän prosessin herättäminä laadimme puolisoni kanssa vastoittain edunvalvontavaltakirjat. Mitä tahansa voi elämässä sattua. On hyvä, että toinen voi esimerkiksi myydä yhteisessä omistuksessamme olevaa omaisuutta, jos toiselle sattuu jotain odottamatonta.

Kaipa se tähän kuulu tämäkin: siivosin keväällä työhuoneeni ja hävitin turhat paperit. Laadin myös ohjeet tuhottavista asiakirjoista ja arkistoin omalla naisen logiikallani tarpeelliset asiakirjat.