Yö meni vituralleen

Yö meni mynstäätyessä. Millään ei meinannut löytyä hyvää asentoa jalalle ja oli hankala olla. Olen hoitanut itseäni omasta mielestä oikein hyvin. Tuntuu kummalliselta sen vuoksi, että kipua oli pitkästä aikaa niinkin paljon yöllä.

Kävin toissapäivänä toisen kerran fysioterapiassa ja kerrattiin ensimmäisellä kerralla saadut liikkeet ja sain muutamia uusia. Pyysin myös kirjallisen ohjeen, jotta muistaisin liikkeet paremmin. Mitattiin polven liikkuvuus ja se oli mukavasti parantunut viidessä päivässä, 105 asteesta 122 asteeseen.

Fysioterapeuttini huomasi, että kävellessäni jännitän yläkehoa ja normaalit myötäliikkeet puutuvat tai ovat vajaat. Keskityn niin paljon askeltamiseen ja erityisesti ulkona katse on suunnattu jalkoihin epätasaisuuksien havaitsemiseksi. Se ja turvotus, vaikuttavat niin, ettei kävely suju ihan normaalisti. Onnun edelleen.

Muut harjoitukset sujuivat niin hyvin, että sovittiin seuraava tapaaminen vasta reilun viikon päähän. Siihen saakka harjoitusohjelma jatkuu entisellään ja voin tehdä kaiken tarvittavan kotona. Nyt keskitytään normaalin liikkuvuuden saavuttamiseen. Myöhemmin on voimaharjoittelun aika ja silloin on hyvä saada ohjausta sekä käyttää hoitolaitoksen välineitä. Siispä säästellään käyntejä sinne.

Polvessa on ollut jonkin verran turvotusta. Tällä viikolla innostuin mittailemaan tilannetta muutoinkin kuin silmämääräisesti. Terveen polven ympärysmitta on 40 cm ja leikatun vaihdellut 42-43 cm välillä.  Ajattelin, että olisi hyvä saada turvotusta vähenemään kävelyn normalisoimiseksi. Tiedän, että lymfahoidolla voidaan turvotusta vähentää.

Ystäväni tuli eilen illalla tekemään lymfahoidon meille kotiin. Hoito oli oikein miellyttävän hellävarainen ja kesti varmaankin noin tunnin verran. Turvotusta oli eniten polven sisäsyrjällä ja polvitaipeessa polven takana. Polven takana pohkeessa on muuten edelleen näkyvissä mustelma, vaikka operaatiosta on jo 3,5 viikkoa. Se ilmestyi siihen vasta noin viikko sitten. Ennen näkyviin tulemista se oli oireillut kiristyksenä syvällä pohjelihaksen uumenissa.

Sain kuulla, että muutamina hoitoja olisi hyvä ottaa sarjana tässä vaiheessa. Sovimme seuraavan hoitokerran muutaman päivän päähän. Jälkihoitona tulisi juoda runsaasti. Hoito voisi käynnistää kuona-aineiden poistumista ja sen seurauksena päänsärkyä. Runsas juominen auttaisi kuona-aineiden poistumista.

Illalla jalassa oli erikoisia viiltäviä kiputiloja ja outoa ajoittaista viileksimistä. Hetkellisesti ohimoilla kävisi pieni jomotus, joka meni itsestään ohi. Jätin väliin iltapolkemiset kuntopyörällä. Nukkumaan käydessä otin topakan särkylääkkeen jalan lisääntyvien kipujen vuoksi.

Yöllä hoito ja runsas juominen vaativat nousemaan kolme kertaa vessareissulle. Lääke tuntui vaikuttavan huonosti ja kävin yöllä toisen kerran purkilla. Silti oli hankala nukkua ja heräilin vähän väliä jalan huonoon asentoon ja ikäviin tuntemuksiin siinä.

En keksi mitään muuta syytä yön kivuille kuin eilisen lymfahoidon. Sen täytyi käynnistää joku prosessi jalassa. En kuitenkaan usko, että se olisi mitenkään pahasta ja aioin ottaa ainakin toisen hoidon. Katsotaan sitten, miten sujuu sen jälkeen.

Hyvää Mielikin päivää!

Yksi Kalevalan vahvoista arkkityyppisistä naishahmoista on Mielikki, Metsän emäntä. Mielikin nimipäivä on tänään. Mie liitän Mielikin sielunmaiseman, luonnon ja metsän, suoraan hiljaisuuteen, jonka koen itselleni elintärkeäksi sen uudistavan ja voimaannuttavan vaikutuksensa vuoksi. Metsän hiljaisuudessa olen yksin ja samalla osa kokonaisuutta, jotain mitä en voi hallita, vallita, kahlita tai muutoinkaan rajoittaa. Metsä karistaa turhat luulot.

Syksyiseen metsään en tänä vuonna ole päässyt. Jotain turhaa on kai kuitenkin karissut tai karisemassa. On pakosti pitänyt rajata ja sanoa joillekin asioille ei.  Se on tuntunut samaan aikaan kurjalta ja ihmeekseni myös vapauttavalta.

Pyyhkeitä ja kylmää kyytiä

Eilen sain pyyhkeitä ja kylmää kyytiä. Ja tänään oon omatoimisesti jatkanut samalla konseptilla.

Leikkauksen jälkeisen harjoittelun tavoitteena on palauttaa polvinivelen liikkuvuus ja hallinta sekä lihasvoima. Varaaminen leikatulle jalalle ja polven koukistaminen oli heti luvallista kivun sallimissa rajoissa. Kyynärsauvoja tulisi käyttää kunnes kävelytasapaino on hyvä ja kävely onnistuu ontumatta.

Kahden ensimmäisen viikon harjoittelun tavoitteiksi oli kotihoito-ohjeissa kirjattu: 

• polven ojentuminen täysin suoraksi
• polven koukistuminen suoraan kulmaan (90 astetta)
• kävelyn sujuminen ontumatta ilman kyynärsauvoja

Turvotuksen ja kivun poistamiseksi kylmäpakkausta voisi käyttää useita kertoja päivässä ja suosia raajan kohoasentoa. Kipulääkkeitä unohtamatta.

Fysioterapia tulisi aloittaa 2-3 viikkoa operaatiosta ja hakasten poistosta olla kulunut pari päivää. Fysioterapialähetteessä hoidon tavoitteissa lukee Q-lihas harjoitukset, suljetun ketjun harjoitukset. Hoitokertoja on määrätty 10 ja siihen on maksusitoumus myös vakuutusyhtiöltä.

Reilu viikko sitten soitin fysioterapeutille ja sain 5 ensimmäistä aikaa.

Eilen oli ensimmäinen tapaaminen ja tehtiin tilannekatsaus:

• polvi ojentuu täysin suoraksi
• polvi koukistuu 105 astetta
• kävely ei suju ontumatta

Tuli vähän pyyhkeitä, kun en ollut tajunnut kylmähoidon merkitystä oikealla tavalla. Turvotus on miulla ollut enimmäkseen nilkassa, toki polvessakin, mutta yllättävän vähän. Koska olen saanut nilkan turvotuksen laskemaan kohoasennolla, en ole käyttänyt kylmäpakkausta.

Fysioterapeutti antoi nyt ohjeeksi käyttää kylmähoitoa kolme kertaa päivässä 10-15 minuuttia kerrallaan ennen jumppaa ja sen jälkeenkin voisin sitä ottaa. Kylmä turruttaa ja poistaa turvotusta myös nivelen sisältä ja siten mahdollistaa paremman polven liikkuvuuden harjoittelussa. Ihan on järkeen käyvää.

Pyyhkeitä tuli myös toisessa muodossa. Ja tää ei ollut nuhteita. Voisin pitää pikku pyyhettä polven alla käärittynä jalan ollessa suorana alustaa vasten ja harjoittaa reisilihasta sen avulla. Piti painaa polvea tiukasti pyyhettä (eli alustaa vasten) ja samaan aikaan vetää varpaita nenää kohti. Reisilihasta pitäisi jännittää muutamia sekunteja kerrallaan. Tämä nelipäisen reisilihaksen (lat. musculus quatriceps femoris) harjoitus olisi kuulemma tärkein ennen seuraavaa tapaamista ensi viikolla.

Pyyhettä voisi käyttää myös nilkan alla ja pitää jalkaa roikkumassa sen varassa suorana. Sen tyylistä liikettä olinkin tehnyt tyynyn avulla.

Kyytiä sitten kokeiltiin kuntopyörällä ja toinen vauhtikokeilu tehtiin kävelyn parissa. Pyöräily sujui mallikkaasti, reipas kävely sen sijaan olikin paljon vaikeampaa. Kävelyyn vaikuttaa kipu ja kireys polven seudussa. Lisäksi pohje on jotenkin kummallisesti kipeä syvältä. Jotenkin säikähdys ja pelko polven pettämisestä jäivät kehoon ja kävely ei ole luonnollista.

Onhan tämä aika vanha ja alkeellinen.
Ajaa asiansa, vaikka vähän pitääkin ääntä.
Onneksi se oli tallessa aitan vintillä. 

Päiväohjelmani menee lähiviikkoina niin, että kolme kertaa päivässä pidän kylmäpakkausta ja treenaan ohjeiden mukaan. Lisäksi otan Bemeriä 8-20 minuuttia ainakin aamuin ja illoin. Pari kertaa päivässä pyrin pitämään jalkaa kohoasennossa 20-30 minuuttia. Fysioterapiassa käyn kaksi kertaa viikossa. 

Työstähän tämä käy.

Vaikuttavat sauvat

Ensimmäisellä lääkärikäynnillä Mehiläisessä 14.8.12 laadittiin hoitajan kanssa vuokrasopimus Soleus Oy: n kyynärsauvoista. Vuokra oli 16 euroa ensimmäiseltä viikolta ja lisäpäiviltä 1,60 euroa. Sauvat saisi tietysti lainaksi myös omasta terveyskeskuksesta. Ainakin aiemmin se oli sitä kautta maksutonta palvelua. Mie vaan satuin olemaan 400 km päässä kotoa ja sauvat tarvittiin heti.  

Olen tässä viiden viikon kuluessa tullut huomaamaan, että kyynärsauvat ovat monella tapaa vaikuttavat.  

Ensinnäkin siinä tarkoituksessa, johon ne on laadittu, ne ovat ylivertaiset. Rappusissa ja epätasoisella alustalla olen tarvinnut sauvoja pisimpään.

Nykyiset sauvat ovat kevyet ja muotoilu on onnistunutta. Ainakin miun käsiin ne käyvät hyvin.

Hienoa muotoilua

Tätä nappia napakasti painamalla osa irtoaa ja
sauvojen korkeuden säätäminen mahdollistuu

Muotoilusta vielä pieni yksityiskohta: ne jopa saa liitettyä yhteen kätevästi. Se on varastoimisen kannalta hyödyllinen ominaisuus, vaikkei sillä näin kotioloissa käyttöä olekaan. Niissä on erittäin tukevat ja pitävät ”kengät”, joilla on turvallisen tuntuista liikkua jopa suihkutiloissa. Kädensijoissa on heijastimet. Huippumuotoilua ovat miusta.  

"Kumiterät"

Ne siis aluksi mahdollistavat kävelyn ja myöhemmin tukevat sitä erittäin hyvin. Kiitos siitä teille uudet ystäväni, kyynärsauvat.

Julkisilla paikoilla liikkuessa huomaan muitakin vaikutuksia. Sauvat toimivat kanssaihmisten parissa vähän kuin koira eli niiden avulla voi avata keskustelun. Voi kysyä, mitä on sattunut tai todeta, onko jalka kipeä tms. Toki tämä tapahtuu helpommin tuttujen kesken täällä maaseudulla, mutta ihme ja kumma, myös tuiki tuntemattomien kanssa. Sen sain huomata heti tapaturman jälkeisenä päivänä, vieläpä kehäkolmosen sisäpuolella.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten monet ihmiset jäävät esimerkiksi avaamaan ovea. Kysyipä yksi vanhempi herrasmies kerran parkkipaikalle mennessäni, tarvitsenko mahdollisesti kyytiä. Miulla oli kuljettaja odottamassa ja sillä kertaa avuntarjous jäi käyttämättä. Silti se tuotti hyvän mielen. 

Ne toimivat kontaktin apuvälineenä ja luovat yhteyttä. Yllätyin tästä.

Yksi vaikutus on sellainen, josta en niin olisi väliksi. On vaikea kantaa mitään. Jos laukun tai kassin ottaa käteen, se tahtoo kävellessä paukuttaa päin sauvaa ja vaikuttaa ennestäänkin kehnoon tasapainoon. Reppu olisi paras väline jo pienilläkin kantamuksilla.  Käsilaukun olkaremmi on osoittautunut hyväksi heitettynä pään yli toiselle olalle kuin itse laukku. Silloin kassi kestää kiinni kehossa ja olo on turvallisempi. Näin erityisesti alkuvaiheessa, kun kävelyä sauvoilla vasta opettelee ja olo on muutoinkin horjakka.

Eli kun kävelet, niin vain kävelet. Mindfullnesskävelyä nöyränä, enimmäkseen katse alas luotuna :)

Muita sauvojen käyttötarkoituksia:

• kissojen hätistely pöydältä
• tavaroiden kurkottelu lattialta (villasukat, lankakerä jne. )
• jalan tukialustana erittäin hyvät (kuten autossa tai elokuvissa)

Sauvojen palautus

Soittelin firmaan, jolta sauvat on vuokrattu ja sain kuulla, että heillä ei ole Itä-Suomessa yhteistyökumppania. Sauvat voisin kätevimmin palauttaa postin kautta. Tietysti omilla tiedoilla varustettuna, jotta vuokranmaksu jossain vaiheessa katkeaa. Ihan vielä en sauvoja voi palauttaa. Sisätiloissa pärjään, mutta ulkona ne ovat tarpeen pitemmillä taipaleilla ja etenkin epätasaisella maaperällä.

Palauttamisen jälkeen toivon sauvojen jättävän minuun pysyvästi sellaisen vaikutuksen, että minulla olisi aina aikaa avata ovi jotain liikkumisen apuvälinettä käyttäville, lastenvaunuja työntäville tai painavia kantamuksia kantaville henkilöille.

Eihän miulla oikeasti koskaan ole niin kiire, etten joutaisi sellaista tekemään.

Mie kävin saunassa

Mie kävin saunassa eka kertaa kahteen viikkoon. Joo tiedän, monet käyvät saunassa paljon harvemmin. Jotkut suomalaisetkaan ei juuri koskaan.

Saunominen on kuitenkin miun lempiharrastus ja saunonkin yleensä joka päivä. Sauna puhdistaa kehon lisäksi mieltä ja sielua. Varmaan se vastaa miulle samaa kuin jollekin toiselle päivittäinen mietiskely tai vastaava rituaali.

Tästä ei oo enempää kerrottavaa, paitsi, että olipas se mukavaa. Virkistyin ja tunnen itseni piirun verran terveemmäksi.

Hakaset nipsastiin

Olin varannut ajan paikalliseen terkkariin sairaanhoitajan vastaanotolle nettiajanvarauksella. Se oli todella kätevää ja nopeaa. Sairaanhoitaja kertoi, että suunnilleen yksi aika päivässä on varattu netin kautta. Hämmästelin sitä, koska tiedän puhelinajanvarauksen pitkän ja ärsyttävän jonotuksen. Heidän asiakaskunta kuitenkin koostuu suureksi osaksi muista kuin nettiajan kasvateista.

Heille tutuksi on tullut  ja tulee vastakin ”Olette jonossa, vastamme puheluunne mahdollisimman pian”,  tilu-lilu-lei ja toistuu…

Sairaanhoitaja poisti hakaset (leikkauskertomuksessa agraftit) nipsaamalla ne irti vähän samantapaisella vehkeellä kuin nitojan nastatkin irrotetaan tarvittaessa. Se tuntunut oikein miltään. Haavojen suojaksi pistettiin vielä ihoteippi.

Haavat olivat siistit ja Terveystalon varalta antama infektioilmoitus jäi täyttämättä. 

Eipä enää hakaset kiristä. Mukavaa.

Sikasiisti haava

Hakasten poisto

PS.  Eilen ajoin eka kertaa autolla yli kuukauteen. 15 km sujui ihan hyvin. Polvea alkoi toisin sisäsyrjältä kiristää ja olin tyytyväinen, ettei koematkani elokuvateatteriin ollut pitempi. Kävin katsomassa Puhdistuksen. Rankka, katsomisen arvoinen kuvaus naapureiden, ihmisten ja ideologioiden suhteista. Puhdistuksen jälkeen teki mieli pesulle.

Kipu – fyysinen viileksii...

Polvitapaturmasta tulee huomenna kuluneeksi viisi viikkoa ja polven leikkauksesta kaksi viikkoa. Olen ennättänyt pohtia jonkin verran kivun eri olomuotoja.  

On kyllä jännää, miten monenlaista fyysinen kivuntuntemus voi olla. Oikeastaan on aika vaikea sanoilla kuvailla kipua. Lähes mahdotonta se taitaisi olisi miulle vieraalla kielellä.  Mitenkähän ne mummot ja maahanmuuttajat tulevat ymmärretyiksi lääkäreiden ja hoitajien vastanotoilla? Jo peräkkäisillä sukupolvilla tai eri murretta puhuvilla on joskus kielivaikeuksia keskenään.  Pistetään siihen sitten vielä pari eri äidinkielistä sottailemaan, mistä se oikein viileksii.   

Tapaturman sattuessa – akuutti vaihe

Tapaturman sattuessa oli tietysti kovaa, äkillistä kipua. Voimakkuudellaan se vei hetkellisesti lähes tajun mennessään. Kipu salpasi hengitystä ja en voinut puhua. Kädet toimivat automaattisesti ja menivät suojaamaan kipeää aluetta. Ehkäpä luontaisesti tapahtuneen käsien antaman turvan lisäksi samalla tuli annettua myös itsehoitoa kosketuksen muodossa. Tiedostamattani tapahtui myös jalan ylös nostaminen.

Pian tapaturman jälkeen kipu ilmeni polven pakotuksena ja kummallisina viileksimisinä säärtä pitkiin.

Alkuvaiheen kipu ilmoitti:
HEI, NYT TAPAHTUI JOTAIN HAITALLISTA JA RIKKOVAA! STOP! ESTÄ LISÄVAHINGOT.

Ensiapua

Toipumisvaihe ennen kehoon kajoamista

Toipumisvaiheen kipu on ollut hyvin erilaista ennen operaatiota ja sen jälkeen. Tapaturman jälkeisinä päivinä kipua tuli erityisesti painon asettuessa vähänkin vinosti suhteessa polven tai sen hiemankin kiertyessä.

Yksi kivun ilmenemismuoto oli turvotuksen aiheuttama kiristävä tunne polvessa ja nilkassa. Ja turvotustahan tuli erityisesti, jos en muistanut tarpeellisia kohoasentoja useita kertoja päivässä. Ylimääräisen lonksumisen, venymisen ja periksi antamisen tunnetta nivelessä voisi myös kuvata kivun alalajeina. Ainakin epämiellyttäviltä ne tuntuvat.

Tämän vaiheen kipu kertoi:
OLE HUOLELLINEN LIIKKEISSÄSI, MUISTA LEVÄTÄ JA HUOLEHDI ASENNOISTA, JOTKA TUKEVAT TOIPUMISTA!

Toipumisvaihe operaation jälkeen

Operaation jälkeen olikin ohjelmassa viikon verran kovempaa kipua.
Sanoja, joilla voisin kuvailla kipua ovat ainakin

• pistävää
• juilivaa
• repivää
• pakottavaa
• särkevää
• täyttävää
• kiristävää
• viiltävää (seurausta yöllä unissani tapahtuneesta asennon vaihdosta)
• pingottavaa
• kramppavaa (pohje alkoi krampata toisella viikolla öisin, kun jätin kipulääkkeen ottamatta yöksi)

Nämä siis ilmenivät ilman omia toimenpiteitäni tai niistä riippumatta.  

Oli vielä itse aiheutettuja kipuja. Niitä onnistuin hankkimaan helposti

• olemalla liian kauan ylhäällä ilman kohoasentoa
• pitkittämällä kipulääkkeen ottamista
• satuttamalla jalan johonkin (esim. töksäyttämällä jalkaterän pöydänjalkaan tönkköpolvisuuttani)
• koskettamalla käsin tai vaatteilla liian napakasti (pesulla tai pukiessa)
• jumppaamalla polvenkoukistusliikkeitä liian tehokkaasti
• kävelemällä tai vaihtamalla asentoa huolimattomasti
• pistämällä ideaalisiteen liian tiukalle tai jättämällä sen laittamatta

Ok. Aika paljon kaikenlaista, joka halusi kertoa: 

KEHOOSI ON KAJOTTU, NYT SE PARANEE, KESTÄ SEURAUKSET, OLE AVUKSI, LEPÄÄ JA RAKASTA ITSEÄSI!

Homman kylkiäisenä muualle kehoon on tullut ihmeen vähän kipuja. Ainoastaan kämmeniin ensimmäisinä päivinä kyynärsauvoja käyttäessä ja selkään jonkin verran neljän viikon selällään nukkumisen seurauksena.

Krooninen kipu

Toivottavasti säästyn tältä kivun muodolta. 

Lopputulos tässä vaiheessa: 

KEHONI ON VIISAS JA KIPU TARPELLISTA. KUNNIOITAN MOLEMPIA. KIPUA KANNATTAA KUUNNELLA JA SITÄ VOI HOITAA. 

Työt kotisohvalta - ihmeen rankkaa

Pari työpalaveria on pidetty kotisohvalla koipi enemmän tai vähemmän kohoasennossa. Toissapäivänä viimeksi muutama tunti puhuttiin ja sovittiin asioita parin yrittäjäkollegan kanssa. Huomasin kyllä jälkeenpäin, että neljä tuntia oli ihan liikaa, vaikka sainkin pidettyä jalkaani lievässä kohoasennossa suurimmaksi osaksi. Jalka väsyi, tuli kipua, väsyin itsekin ja en jaksanut keskittyä.

Niin, kyllä, tiedän olevani sairauslomalla. Yksinyrittäjänä myös töiden perumiset on tietysti hoidettava itse. Kuuloke korvassa ja puhelin keittiön ikkunan lähellä sitä työtä on hoideltava, sillä muutoin puhelut katkeilevat. Haja-asutusalueella puheluiden kuuluvuusongelmat ovat arkipäivää. Sitä on kyllä hankala ymmärtää, kun matkaa linkkimastolle tasaisessa maastossa on ainoastaan muutama kilometri. Yllätys ei tietenkään ole, että puheluiden pätkimisestä huolimatta laskut tulevat operaattorilta ilman katkoja J

Osa miun töistä yksinkertaisesti peruuntuu kokonaan, osan voi siirtää jollekin toiselle, joitakin voi edistää puhelimitse, joistakin on kieltäydyttävä. Kaikista harmillisinta on, jos asiakkaiden asiat seisovat takiani. Olen pahoillani, niinkin käy väistämättä. Yllättävän ymmärtäväisiä ihmiset ovat kyllä olleet. Syy on tietysti niin selvä ja näkyvä. Siitä kiitos ja kumarrus!

Alkaa naurattaa, kun kuvittelen, miltä näyttäisi miun tekemä hovikumarrus. Melkoista vaappumista olisi ja varmaan aika huvittavan näköistä. Vaikka kumarrus saattaa tässä vaiheessa kaatua omaan mahdottomuuteensa, kiitos on kyllä aito ja kestävä!

On myös muita kuin työasioista, joita haluisin edistää tai joista en haluaisi luopua tapaturman takia. Kyllä se nyt vaan taittaa olla niin, että nyt en vaan voi. Luopua pitää.  

Huokaisen syvään ja alan kirjoittaa mailia, jolla luovun yhdestä suunnitelmasta. Ja ehkä sen jälkeen vielä toisesta… 

Sivuside toipuu, eturistiside vaatii

On kulunut 4 viikkoa tapaturmasta ja viikko operaatiosta. Pääsin siis todella hyvässä ajassa leikkaukseen. Turvotus vamma-alueelta oli poissa ja tukisiteen kanssa kävely sujui melko hyvin.

Olin kavereilta kuullut, että ensimmäinen viikko polventähystyksen jälkeen olisi aika hankala. Niin se tuntuu olevan. Käännekohta taitaa kuitenkin olla tullut. Olen ollut kamalan väsynyt – varmaan kipulääkkeistä johtuen. Eilen oli eka päivä ilman päiväunia ja tänä aamuna särkylääkepurkillekaan ei ollut kiire. Kyllähän tämä tästä alkaa sujua pikkuhiljaa.

Sisällä pystyn jo kävelemään aika hyvin ilman kyynärsauvoja. Koko viikon olen ollut vain kotona ja eipä ole innostusta lähteä vieläkään minnekään kotipihasta. Kaunis syksysää kutsui kuitenkin pienesti, joten tein eilen pienen lenkin ulos ja kävelin pihan poikki aittaan. Hurraa! Sauvoilla se onnistui oikein hyvin, kun muisti katsoa, ettei jalan alle satu mitään epätasaista.

Ymmärrän oikein hyvin ihmisiä, jotka eivät halua enää muutaman kuukauden kuluttua tapaturmasta mennä eturistisiteen korjausleikkaukseen. Onhan tämä jalka ollut todella kipeä operaation jälkeen ja monenlaista hankaluutta toki koituu jatkossakin.

Totta on myös se, että nykyisellä tyylillä eturistisiteen korjauksia on tehty vasta parikymmentä vuotta ja pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa. Kulumia polveen saattaa tulla, vaikka side olisi korjattukin. Näitä juttuja tietysti jokainen voi miettiä tykönään ja toivoa, että kohdalle sattuu sellainen lääkäri, joka selittää asiat niin, että ne tulevat riittävästi ymmärretyksi.

Kirjava polvitaive

Miulla polven sisäsivun kipu oli tapaturman jälkeen hankalinta. Nyt kun tapaturmasta on jo neljä viikkoa, sivuside alkaa olla lähes parantunut. Lääkäri arvioikin, että 4-6 viikkoa saranasidettä sen parantaisi ja niin tuntuu olevan.  Parin kuukauden kuluttua polveni olisi saattanut olla kivuton, mutta lonksuva ja epävarman tuntuinen. Olisiko houkutus viivyttää leikkausta ollut silloin suurempi kuin ajatus mahdollisesta myöhemmästä kulumaviasta? Mene ja tiedä.

Ortopedi ilmaisi miulle varsin selvästi, että hänen mielestään polveni vaatii leikkausta. Uskoin hänen ammattitaitoonsa.

Eturistisiteen kuntoutumisen suhteen lääkärin ”lupaukset” olivat toisenlaiset. Tässä joutuu ihan itse töihin, jos meinaa saada jalasta vielä toimivan. Passiivinen toipuminen vaihtuu aktiivitoiminnaksi. 

Miun läksy kahdelle ensimmäiselle viikolle on saada jalka passiivisesti suoraksi sekä polvi 90 asteen kulmaan. Toisen viikon alussa olen jo lähes tavoitteessa. Turvotus laskee yöllä ja palaa illaksi.

Vasen nilkka turpoaa pienesti

Kuntoutuksessa aion tehdä kaikki by the book! Toivottavasti pysyn päätöksessäni.

Tule apuun!

Ajattelen kauhulla tilannetta, jossa olisin ihan yksin ilman turvaverkkoa. Kyllä tuntisin itseni avuttomaksi. 

Onko asia ihan niinkään?

Nyt miulla on ympärilläni perhe, sukulaiset ja ystävät, jotka tarjoavat apuaan ja joilta voin sitä vapaasti pyytää. Heti tapaturman sattumisen jälkeen tarvitsin apua vieraalla paikkakunnalla kyydin ja hoitopaikan valinnan suhteen. Kotimatka junalla sujui myös helposti ystäväni avustuksella.

On helppoa luottaa ystävien apuun. Mitä, jos olisin ollut reissussa yksin tai vieraassa maassa ilman tietoa toimintatavoista ja pahimmassa tapauksessa ilman yhteistä kieltä?  Voi miten avuttomaksi tällainen pieni asia olisi miut saanutkaan.  

Ja nyt yhtäkkiä muistankin, ettei siitä ole paria vuottakaan, kun olin kiinalaisessa sairaalassa Lhasassa vuoristotaudin kourissa. Silloin olin oudossa tilanteessa aika sairaana ilman kielitaittoa ja käsitystä hoitoprotokollasta ja –kulttuurista. En tosin ollut siinäkään tilanteessa täysin yksin tai tietämätön, mitä ympärilläni tapahtuu. Tiibetiläinen tulkki käänsi lääkäreiden puheita kiinasta englanniksi ja suomalainen sairaanhoitajaystäväni valvoi vieressäni hoidon toteutumista. Olin ihan valmis luottamaan täysin ympärilläni oleviin ihmisiin ja heidän antamaansa apuun.

Onko se kuitenkin niin, että tilanne selvittää itse itsensä. Apua tarvitessaan on kiitollinen siitä, mitä kulloinkin on saatavilla. Erityisesti, jos on riittävän kipeä. Silloin käy kaikki.

Perusolettamukseni taitaa olla, että ihmiset ovat hyviä ja tahtovat hyvää. Ja niinhän sen pitää ollakin. Vai onko kyse siitä, että perusluottamukseni on kunnossa, koska olen saanut enimmäkseen hyviä kokemuksia ihmisistä. Vai toisinpäin.

Kaksi jalkapotilasta hoitaa toisiaan

Oli, miten oli. Olen iloinen, että ympärilläni on ihmisiä, joihin voin turvautua. Oman ydinperheen apua pidän itsestään selvänä, ehkä liikaakin, koska kuopus jo ennätti kapinoida. Puolison olleessa matkatöissä eläkkeellä oleva ystäväni tuli hoitamaan minua ja tyttärien lemmikkejä. Sukulaiset poimivat kaksi ämpäriä puolukoita, ystävät toimittivat kotiin kantarelleja ja mustatorvisieniä sekä savusiikoja. Olen saanut monenlaisia muitakin avoimia avuntarjouksia. Kaikesta tästä olen kiitollinen.

On mielenkiintoista huomata, miten pieni tapaturma saa aikaan monenlaisia ajatuksia. Kyse on kuitenkin vammasta, joka todennäköisesti paranee aikalailla hyvin kuntoutuksella muutamassa kuukaudessa. Tilanne on tietenkin aivan toisenlainen synnynnäisissä tai pysyväluonteisissa vammoissa tai vakavissa sairauksissa. Miulle annettiin nyt tällainen harjoitus tässä elämänvaiheessa.

Huomaan mieleeni tulevan erilaisia ajatuksia avuntarpeesta ja avun saamisesta. Mikäli olisin ilman turvaverkkoa oleva yksinäinen ihminen, voisinko luottaa yhteiskunnan apuun?  Joutuisinko anelemaan, olemaan vaativa tai pärjäämään omillani? Ajaisinko taksilla kauppaan ja miten selviäisin taloudellisesti?

Kenties ajatukset saavat miut toimimaan jotenkin toisin suhteessa lähimmäisiini, ehkä ne karistavat miusta pois jotain turhaa tai parhaimmillaan rikastavat minua jotenkin. Ehkä ne lisäävät rakkaudellisuutta itseeni ja muihin. Jospa ne valaisevat positiivisen riippuvuuden näkymää uudella tavalla ja ymmärrykseni lisääntyy.

Teki mieli kuunnella Pave Maijasen Pidä huolta ja se kuulosti ihan yhtä hyvältä kuin 1980-luvun alussakin. 

Ehkä näitä on turha miettiä. Luotan kuitenkin elämässä siihen, että ”asioilla on taipumus järjestyä” ja, että ”kaikki käy niin kuin käy”.  Niin se on tähän saakka mennytkin!

Kolmen tunnin hommat kolmessa päivässä

Yrittäjällä on yleensä kuukauden vaihteessa tehtävänä papereiden selvittäminen kirjanpitäjälle. Niitähän miekin aloin sitten toissapäivänä laatia. Torstaina sain tehtyä ajopäiväkirjat. Perjantaina jatkoin laskujen kimpussa. Se kävi työstä. Piti todella keskittyä asiaan ja tein laskun liitteitä monen lepotauon rytmittämänä. Tänään sitten heti aamiaisen jälkeen naputtelin hyvin keskittyneenä tiedot liitteistä pankin laskutusohjelmaan. Ohjelma on todella kätevä ja helppo käyttää – yleensä siis.

Nyt oli kuitenkin vähän sellainen olo, että lasku pitäisi vielä tarkistamisen jälkeenkin tarkistaa ennen sen lähettämistä sähköisessä muodossa eteenpäin. Printtasin sen ja sitten tulinkin näppärästi sulkeneeksi laskutusohjelman ja kadottaneeksi koko homman. Sinne hävisi aamupäivän työt taivaan tuuliin, kun en jostain syystä ollut tallettanut tekelettä välillä.

Kunnon tauko oli tarpeen. Sohvassa manailin touhujani, kun naapurin naiset tulivat pikavisiitille katsomaan sekä minua että hoidossa olevaa eläinkomppaniaa. Kerroin toilauksestani ja toinen vieraista totesikin suoraan, että artikulaationi kuulostaa vähän pehmeältä. Juupa juu, sitä ne lääkkeet teettää.

Parin tunnin lepotauon jälkeen uusi yritys tuotti tuloksen ja sain paperit kasattua. Toivoa sopii, että ne tarkistusten jälkeen ovat kunnossa.

Yhdestä jutusta olen tänään erityisen tyytyväinen. Sain yllätettyä tyttäreni soittamalla heille eka lomapäivänä selvitettyäni heidän uunituoreen prepaid-numeronsa kummitädiltäni. 

Liekö artikulaatio vielä illallakin ollut heikko, kun kuopus ei tunnistanut minua ”your mother is calling”  -repliikistä.

My dear friends

Kahden ekan päivän taktiikaksi muodostui kahdet päikkärit ja pakolliset siirtymiset sängystä sohvaan ja välillä syömään. Kaikista rankin homma oli saada kirjoitettua operaatiota koskeva blogi. Monessa erässä se piti tehdä, kun en jaksanut istua kauan kerrallaan.

Kuvan purkit osoittautuivat hyviksi kavereikseni. En ikimaailmassa olisi voinut uskoa, että otan yhden vuorokauden kuluessa 3 Burana 600mg ja 6 Panacodia! Niin vaan tein ja olin kiitollinen lääkkeistä.

Kivunhoidon ammattilaiset

Vapaasti valittavissa oli, haluanko kokea kipua vai huimausta. Huimaus tuntui paremmalta ja kesti kurissa vaakatasossa. Verenpaine oli ekan vuorokauden jälkeen aika alhainen ja yläpaine vaihteli 86-103 välillä. 

Yleensäkin miun verenpaine on alhainen ja yläpaine siinä 110 kieppeillä. Nyt se laski entisestään, varmaan sekä operaatiosta että kipulääkkeistä johtuen. Pulssikin oli 50 kieppeissä ja tuntui, että pitää huokailla saadakseen riittävästi happea.

Tyttäreni passasivat ja katsoivat miun perään pari ensimmäistä päivää. Kun he joutuivat lähtemään lomareissulle kohti etelää, sain oman sairaanhoitajan. Ystäväni Sortavalasta saapui hoitelemaan minua ja tyttärieni kahta koiraa ja kolmea kissaa. 

Pieni Rico-koira on myös jalkapotilas, sillä siltä on jouduttu poistamaan kynsi muutama päivä sitten. Hoitajaa tosiaan tarvitsemme myö sohvaeläjät. 

Puoliso sattuu juuri tällä viikolla onnekseen olemaan matkatöissä J 

Operaatio – osa 3, heräämö

Heräämössä odotti uusi sairaanhoitaja, joka oli tehnyt yhden työvuoron keskussairaalassa ja tullut keikalle naapuritaloon.

Keho navasta alaspäin oli aluksi tunnoton. Leikattu jalka laitettiin kohoasentoon kiilatyynyn avulla. Polven päälle pistettiin kylmäpakkaus. Verenpainemittari käsivarteen ja pulssioksimetri sormeen.

Pulssioksimetri

Pikkuhiljaa vatsan alueelle alkoi tunto palata ja varpaat heilua. Jalkojen liikkeet olivat aika karkeita ja vaikeasti hallittavia. Sain juomista, jota jo todella kaipasin. Lisäksi annettiin kipulääkkeitä, 2 Panacodia ja yksi Burana.

Kun puudutus oli laskenut suunnilleen vesirajaan, sain pari voileipää, teetä, keksejä ja tujauksen lääkekonjakkia. Varsinkin kuuma tee teki hyvää, sillä minua paleli edelleen, vaikka heräämössä oli lämmin. Hoitaja toi kainaloihin lämminvesipullot ja ne olivat ihanat.

Ruokailun jälkeen vuode laskettiin taas vaakatasoon, sillä puudutus kuulemma totteli painovoimanlakeja. Ennen kotiin pääsemistä pitäisi onnistua pissimään. Se olisi vaikeaa, jos pylly on puutunut.

Heräämöön tuli tunnin kuluttua toinen potilas ja olikin mukavaa rupatella puheliaan mieshenkilön kanssa. Hoitaja tarkkaili meitä ja monitorien lukemia sekä teki tarvittavia paperihommia.

Tunnon alkaessa palata jalkoihin alkoi myös tuntua kipua leikkausalueella. Sain sitten vielä yhden topakamman kipulääkkeen. Sen vaikutuksen kyllä tunsin päässä saakka – kipukin kyllä hävisi.

Klo 20 maissa halusin jo nousta sängynlaidalle istumaan. Tietysti, kun myöhemmin tullut kaveri jo suunnitteli WC-reissua. Miulla on yleensäkin matala verenpaine, joten nousin varoen ja pistin vain terveen jalan alas.  Eipä siinä tarvinnut kovin kauan istua, kun tuli tosi heikko olo ja oli suosiolla käytävä pitkälleen.

Hoitaja tuli pian toisesta huoneesta ja näki suoraan naamasta, että voin huonosti. Molemmat jalat nostettiin ylös, sain verenpainetta nostavaa lääkettä suoneen ja huoneeseen laskettiin happea avaamalla ovi ulos.  Olo korjaantui.

Pian vieruskaveri läksi pizzan ostoon ja mie jäin.

Verenpaineenlaskuepisodi toistui vielä toisen kerran, mutta sitten pää alkoi jo vähitellen kestää istumista ja lopulta pääsin vapauttavalle pissalle.

Tarkkailukaavake

Sain selkeät kotihoito-ohjeet, ym. papereita ja vuorokauden kipulääkkeet. Klo 22:30 pääsin lopulta lähtemään kotiin tyttäreni noutamana. Onneksi hän pääsi sisään odottamaan. Olisi muutoin voinut aika käydä pitkäksi autossa arvioidusta kotiinpääsyajasta, joka oli jo klo 20. 

Aika pitkä päivä tuli hoitajallekin, mutta hän oli kyllä todella miellyttävä. Jos vielä joudun vastaavaan tilanteeseen, toivon, että hän on hoitajani. 

Operaatio – osa 2, leikkaussali

Leikkaussaliin sain siirtyä kävellen tasan klo 15:30, kuten oli sovittu.
Salissa oli todella kylmä.

Valmistelevat toimenpiteet leikkaussalissa

• instrumenttihoitaja desinfioi jalkani kellanvihertävällä nesteellä
• miut vuorattiin leikkausliinoilla
• anestesiahoitaja asensi tarkkailulaitteet (kolme lätkää rintakehälle, joiden avulla sydämentoimintaa voitiin seurata, verenpainemittari käsivarteen sekä pulssioksimetri sormeen tarkkailemaan hapetusta)
• vatsanahkaan pistettiin Hepariinipiikki veritulppia ehkäisemäään
• anestesialääkäri sanoi antavansa miulle pienen tujauksen esilääkettä. (Olin arvellut, etten sitä tarvitse.  Lääkäri oli toista mieltä ja sanoi sen kuuluvan vähän niin kuin asiaan tai sitten hän näki naamasta, että tarvitsen.)
• kipeän jalan kyljelle kääntyneenä laitettiin selkäydinpuudutus, joka ei sattunut oikeastaan ollenkaan
• jalkaan tehtiin verityhjiö asentamalla reiteen tiukasti puristava mansetti ja rullaamalla varpaista alkaen jonkinlaisella ”täytetyllä renkaalla” veri mansetin yläpuolelle muualle kehoon

Valmiina tähystykseen

Operaation kulku

Sain seurata operaation kulkua monitorista ja se oli todella kiinnostavaa. Lääkäri selitti, mitä milloinkin näkyy ja mitä hän tekee.

Polvea tähystettiin molemmin puolin olevilla laitteilla ja välillä ymmärsin jalan asentoa muutettavan, sillä yläkehoni liikkui. Minkäänlaisia kiputuntemuksia ei ollut.

Lääkäri esitteli polveni anatomiaa ja näytti kierukan, joka oli kauniin vaalea. Kokonaan katkenneen eturistisiteen roippeet poistettiin jonkinlaisella pienellä höylällä. Reisi- ja sääriluihin porattiin 4 mm ja 7 mm porilla reiät, joihin siirrännäinen kiinnitettiin. Porat näyttivät monitorissa suurennuksen vuoksi jättimäisiltä.

Monitorin kuvaa

Siirrännäinen otettiin avoleikkauksella ja sitä ei tietysti voinut monitorista katsoa. Lääkäri kuitenkin esitteli valmiin varaosan miulle. Se oli noin 10 cm mittainen roikale. Mikäli ymmärsin oikein reisiluuhun se tuli jotenkin ripustettua ja sääriluuhun kiinni titaaniruuvilla.

Jossain vaiheessa minua alkoi paleltaa ja kehoa tärisyttää. Anestesiahoitaja toi lisäpeittoa, mutta arveli, ettei se auttaisi ja ehkä lääkettä siihen annettaisi. Eipä mennyt kauan, kun anestesialääkäri tulikin Petidin-annoksen kanssa. Tärinä kuulemma voisi johtua useasta syystä, puudutuksesta, kylmästä ja ehkä jännityksen laukeamisesta.  Oli miten oli, lääke auttoi heti.

Jossain vaiheessa sain vielä atropiinia. Kaipa menin liian rennoksi ja syke sitten laski liian alas.

Lopuksi leikkaava lääkäri totesi kaiken mennen hyvin ja tiimi oli tyytyväinen lopputulokseen. Itse operaatio kesti melko tarkalleen yhden tunnin.

Jalkaan laitettiin ideaaliside nilkasta reiteen saakka. Miut siirrettiin siirtolakanalla sänkyyn ja kärrättiin heräämöön. 

Operaatio – osa 1, valmistautuminen

Aamulla ensi töikseni soitin vastaavalle hoitajalle, sillä eilen huomasin, ettei etukäteiskirjettä ollutkaan tullut. Sen hoitaja lupasi lähettää, kun ilmoitti operaation ajankohdasta viikko sitten.

Aiemman puhelun perusteella jo tiesinkin, että 6 tuntia ennen tähystystä on oltava ravinnotta. Oli myös ollut puhetta, että täysi-ikäinen hakija pitää olla ja joku kotosalla seuraavan vuorokauden ajan. Kirjeessä oli kuulemma ollut lisäksi esitietokaavake, jonka ennättäisin täyttää vielä tänään.

Onneksi klo 9:15 vielä sain syödä topakan aamiaisen ja se pelasti päivän. Ilman aamiaista olisi melkoisella varmuudella alkanut migreeni. Päivällä oli lupa juoda ainoastaan ½ desiä mehua, jos olisi ihan pakko.

Terveystalossa olin sovitusti klo 14:45 ja sain pukea päälleni 80-luvulta tutut sairaalan vaatteet ja astella heräämöön valmisteleviin toimenpiteisiin.

Heräämö

Ennen toimenpidettä

• täytin esitietolomakkeen, jossa kyseltiin mm. sairaus –ja toimenpidehistoria, allergiat, päihteidenkäyttö
• annoin luvan vakuutusyhtiön asiakaspalautekyselyyn
• tapasin anestesiahoitajan ja -lääkärin 
• minulle laitettiin keittosuolatippa
• sain antibioottiannoksen tipan kautta

Keittosuolaa ja antibioottia

Puskapissille?

Kolmannella viikolla polven toipuminen on edistynyt huimasti. Turvotus on ollut lähes poissa ja kipulääkkeet ovat säästyneet. Hyvin se lääkäri osasi arvioida sanoessaan, että 2-3 viikkoa tapaturmasta olisi turvotuksen kannalta hyvä aika leikata.

Pieni mustelma nilkassa on valumassa pikkuhiljaa pois. Sisätiloissa pystyn hiiksimään lyhyitä matkoja ilman polvitukea, kun oikein keskityn suoraan kävelemiseen. Saan polven myös taivutettua lähes yhtä koukkuun kuin toisenkin polven.

Päivittäisiin rutiineihini kuuluu lihasten jännitys ja ääriasentojen testaaminen kipurajoja kunnioittaen. Otan myös 2-3 kertaa päivässä Bemer-patjalla hoitoa ja pyrin pitämään kinttua koholla useita kertoja päivässä.

Sain mielenkiintoisen uuden kokemuksen naisryhmän savusaunareissulla Tupalintujen parveilussa. Olin jo riisunut vaatteet, kun ymmärsin, että taisi tulla vaikeuksia. Miten saisin lirautettua puskapissit, kun en pysty kyykistymään? Siitä vain sauvojen avulla reipas haara-asento ja antaa mennä. Hah-haa, ei mennyt yhtään kintuille. Olinpa ylpeä saavutuksestani.

Eläköön elämän pienet ilot!

Huomenna on sitten esissä operaatiopäivä.