Päivä ilman kipulääkettä

Hei, miehän olin kokonaisen päivän ilman kipulääkkeitä ja olin sentää jalkeilla paljon. Se sai miut pohtimaan kivun olemusta ja huomasin, että aika monenlaista kipua voi olla. Olenhan mie toki entisenä sairaanhoitajana sen tiennyt aiemmikin.

Jo luokittelu fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja henkiseen kipuun saa aikaan monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Huomaisin, että miun pitää pohtia kipuasioita enemmän ja laatia siitä myöhemmin oma postaus.  

Sitä mie vaan ihmettelen, että tää polvihomma on aika pieni juttu isojen rinnalla ja siihenkin liittyy niin monenlaisia asioita. Monet tuntuvat olevan ohimeneviä ja haihtuvat jotenkin itsestään. Kuten kipu, kun se on poissa, on aika vaikea kuvatakin sitä ja sehän on kokemuksellista ja henkilökohtaista. Sanat eivät tee oikeutta kokemuksille, nekin ymmärretään jokainen omalla tavallamme. Kiinnostavaa omalta kannaltani on, minkä merkityksen annan asioille ja miten annan niiden vaikuttaa itseeni.   

Mahdollisia muita postauksia voisi tulla seuraavista teemoista:  

• Työpalaverit kotisohvalla
• Passiiviliikkuja ja kuntoutuminen, mitähän siitä tulee? 
• Muuttuneet roolit sotkevat systeemiä
• Tule apuun!
• Mikä on toisin sauvoilla kävellessä?
• Perumisten harmit
• Miten yrittäjä pärjää sairaslomalla? 
• Mitä tämä kaikki opettaa?
• Jos metsään haluan mennä nyt
• Sanojen symboliikkaa 
• Hoitaja hoidettavan

Seuraava postaus tulee syyskuun alussa. Nyt lähden muutamaksi päiväksi viettämään laatuaikaa ihanien naisten kanssa. 

”Kotiorja” läksi tuulettumaan

Kotiorjaksi itsensä nimennyt tyttäreni on kapinoinut muutaman päivän ja valittanut miun vaativan palveluksia, jotka pystyisin itsekin tekemään. Se pistää mietteliääksi.

Ja kun mietin, pakko todeta: tottahan se on. Tokihan mie kykenen varaamaan pyyhkeeni suihkun lähelle etukäteen. En vaan aina muista, kun olen tottunut kävelemään pesuhuoneesta apukeittiöön ja ottamaan sen tutusta naulakosta 27 vuotta. Sauvojen kanssa märkänä en uskalla edes kahden metrin matkaa kävellä.

Pystyn myös hakemaan tavaroita (sanomalehteä, puhelinta, hiusharjaa jne.) toisesta huoneesta, en vaan millään kehtaisi. Erityisesti silloin, kun olen saanut puristavan tukisiteen pois ja jalkani aseteltua tyynyjen varaan sohvalle ja sauvat ovat jossain kauempana. Pystyisin kyllä.

Autolla en kykene ajamaan ja se kyllä ärsyttää. Pyykkien ripustaminen on myös aika vaativaa tasapainon horjumisen vuoksi ja sohvan alle pudonnut neulepuikko saisi ilman apua jäädä sinne. Tosiasia on, että apua nyt tarvitsen ja joudun pyytämään.

On se hyvä, että kotiorja läksi viikonlopuksi tuulettumaan kavereittensa kanssa. Tekee hyvää meille molemmille.

Tässähän mie voin jalkoja lepuuttaessani miettiä kuntouttavan hoitotyön olemusta ja ajatuksen voimalla vapauttaa kotiorjan olemaan oma itsensä. Sellaisena hän on paljon kivempiJ

On siinä jotain väriä pinnassakin ja
vähän turvotusta päivän päätteeksi

Kelalla kuuluu kaikki

Lasikopissa asioimassa ennen meitä oli vanhempi naishenkilö, joka kertoi virkailijalle aika laveasti asioistaan. Siinä tuli kerrattua terveystilanteen lisäksi mm. menneet ja tulevat ulkomaanmatkat. Puhelahjat olivat kohdillaan ja juttukaverista taisi olla puute. Niinhän se monella ikäihmisellä on.

Todettiin hymyssä suin parin mieshenkilön kanssa Kelalla odotellessa, että onneks ei oo kiirettä valamiissa mualimassa.

Hienosti virkailija mummelia palveli ja asia tuli hoidettua. Kuuluvuus oli todella hyvä meille odottajille, vaikka keskustelussa ei kovaa ääntä käytettykään. Toisentyyppisissä asioissa tilanne olisi voinut tulla kiusalliseksi kuulijoillekin. Tällä kertaa jutut olivat harmittomia.

Mie hain elämäni ensimmäistä kertaa sairauspäivärahaa ja halusin tietää, olenko täyttänyt hakemuksen oikein. Liitteeksi olin varannut alkuperäiset A-todistukset, jotka tarvittiin. Olisin saanut kopiotkin vakuutusyhtiötä varten halutessani. Olin varannut mukaan myös YEL-vakuutuksen tiedot, mutta se oli turhaa. Ne kuulemma tulevat heille suoraan.

Ensimmäinen versio kelpasi ilman täydennyksiä. Jään odottamaan päätöstä.  

 

Valmistautumisaikaa 10 vrk

Sain soiton sairaanhoitajalta: operaation ajankohta on maanantaina 3.9.12. Eli tasan kolme viikkoa siihen tulee tapaturmasta.

Aamulla klo 9:15 saan syödä tukevan aamiaisen ja klo 14:45 pitää olla paikalla alkuvalmisteluja varten. Itse operaatio kestää noin tunnin ja kotiin pääsee illalla klo 20 kieppeillä riippuen puudutuksen häipymisestä.

Hakijan pitää olla täysikäinen ja kotona jonkun yhden vuorokauden ajan. Eiköhän se järjesty.

Tarkempia ohjeita tulee kuulemma kirjeessä kotiin ja voisin soitella, jos on kysyttävää. 

Tämä kuulostaa hyvältä. 

Luojan kiitos täysajan tapaturmavakuutuksesta!

Maksusitoumus on tullut miulle tekstarilla ja on perillä myös Terveystalolla!

Puhuin vastaavan hoitajan kanssa tänään ja hän ilmoittaa miulle operaatioajan huomenna. Ensi viikolla se ei kuitenkaan ole, josta olen tosi iloinen, sillä pääsen osallistumaan naistietoisuusryhmän ystävien kanssa Tupalintujen parveiluun loppuviikosta.

Huomasin vielä, että ensimmäisen lääkärikäynnin kustannukset olivat tulleet tilille jo pari päivää sitten. Nopeaa toimintaa! 

Tämä oli kaikin puolin hyvä päivä! 

Nyt se lonksuu ja paukkaa

Eilen oli melko kivuton päivä ja turvotus oli lähes poissa koko päivän. Kävelin pihallakin pienesti ilman sauvoja.

Urheilua marjapensalle tarkkaan maastonmuotoja seuraten

Illalla epäilin puolisolle, onko lääkäri varmasti tehnyt oikean diagnoosin. Toivoin, että hän vielä ennen operoimista tutkisi polven. Uskottelin itselleni: Jospa siitä olisikin vain sivuside venähtänyt ja konservatiivinen hoito riittäisi. Ja annoin epäilyksen herätä: Voiko se lääkäri nyt olla ihan varma, kun toipuminen tuntuu edistyvän mukavasti.

Olen nyt pari yötä nukkunut ilman tukisidettä. Kaksi suurta pehmeää tyynyä on pitänyt jalan mukavassa asennossa ja auttanut nestelastia häviämään. Viime yönä heräsin kaksi kertaa, kun unissani käänsin kylkeä ja polveen vihlasi aika tavalla.

Tämä päivä onkin sitten ollut kipujen suhteen hankalampi. Polvi on lonksunut oudosti ja napsahdellut ihan urakalla. Särkylääkepurkilla on tullut vierailtua monta kertaa.

Kaipa se sitten diagnoosi sitten on kohillaan.

Mahdolliset "maksumiehet"?

Vakuutusyhtiön asiakaspalvelu oli varattu ja näppäilin numeron, jonka perusteella automaatti lupasi henkilön soittavan takaisin. Palvelu pelasi todella hyvin ja pääsin pian puhumaan ystävällisen naishenkilön kanssa. Toivoisin todella, että työssäni eri virkamiehille jättämäni soittopyynnöt toimisivat samaan tapaan. Vaan nepä eivät läheskään aina toimi.

Sain selville, että olin onnistunut toimittamaan vaaditut tiedot perille nettipalvelun kautta. Ne olivat jo siirtyneet vakuutusyhtiön lääkärille maksusitoumuspäätöstä varten. Päätöksissä on kuulemma ruuhkaa ja minulle se tulisi ehkä ensi viikolla. Aikataulujeni (lue: tulevien perumisten) vuoksi toivoin saavani tietää operaation ajankohdan jo tällä viikolla ja virkailija lupaisi kiirehtiä asiaani.

Sain myös tietää, että korvausten saamiseksi tähän mennessä syntyneistä kuluista miun ei tarvitsekaan skannata kaikkia mahdollisia papereita. Riittää, että listaan kulut ja säilytän paperit. Onneksi en eilen alkanut niiden kanssa tuusailla. Onpa helppoa!

Ihmettelin ääneen, kun miulta ei kysytty tapahtumapaikan osoitetta, koiraan liittyviä tietoja tai mitään muista paikalla olleista henkilöistä. Olin kai luullut, että kaikella pitää olla todistajat ja vastuukysymyksiä selviteltäisi jotenkin. Jee, ihmiseen luotetaan vielä nyky-yhteiskunnassa!

Sain kuulla, että mikäli miulla ei olisi ollut vakuutusta (tapaturma tai matka), olisin voinut lähestyä koiran omistajaa ja selvittää kustannusasiaa hänen kanssaan. Ja toivoa hänen vakuutusten olevan kunnossa tai vaihtoehtoisesti omistavan paksun rahapussin ja höllässä olevat nyörit siinäJ    

Ja koska asumme Suomessa, eihän se viimeinen vaihtoehto olisi ollut. Miulla olisi tietenkin käytössä julkisen terveydenhuollon palvelut. Siinä tapauksessa tosin joutuisin odottamaan leikkausaikaa vähän kauemmin kuin 2-3 viikkoa, joka ortopedin mukaan olisi hyvä ajankohta operaatiolle.

Lueskelin netistä yhtä pro gradu -tutkimusta, jossa oli tutkittu tasapainoa eturistisideleikkauksen jälkeen.  Tutkitut olivat päässeet leikkauspöydälle keskimäärin 5 kuukautta tapaturmasta. Eihän tässä vammassa varsinainen kiire ole, mutta jalan toimintakyky siinä odotellessa voi heiketä, kun normaalisti sitä ei voi käyttää.

Miun kohdalla se olisi huono juttu, varsinkin kun en ole pitänyt fyysisestä kunnostani huolta riittävällä tavalla. Joo, joo, tiedän, tiedän, ei tarvii ________ja varsinkaan ________.

Vaihtoehtona toki olisi myös maksaa itse. Ongelmana vaan ovat kustannukset. Sponsoria en myöskään luultavasti löytäisi ja lainaa en haluaisi ottaa.  

Täytyy myöntää, että vakuutusyhtiön lääkäri –sanan kuuleminen nostaa mieleeni kaikki asiakkaitteni kokemukset ja tarinat Kelan –lääkäreistä.  Pistän kaiken sen syrjään ja jään luottavaisena odottamaan maksusitoumusta. 

Lisätietoja pyydetään

Sain tekstarin vakuutusyhtiöstä. Pitäisi toimittaa tiedot kaikilta lääkärikäynneiltä ja röntgenlausunto maksusitoumuksen käsittelyä varten joko postissa tai netin kautta. Päätin kokeilla nettiä ja nythän se onnistui mainiosti. Skannasin Mehiläisestä saamani epikriisin ja tuikkasin menemään. Aika selkeät toimintaohjeet nettipalvelussa oli. Koska netti oli tänään hidas, jätin resptit ja sairaslomatodistukset tällä kertaa toimittamatta.

Päivän mittaan mieleen hiipi epäilys – ei kai siinä nyt maksusitoumuksen saamisessa voisi olla mitään epäselvää? Päätin huomenna soittaa vakuutusyhtiöön, kysellä asiasta ja varmistaa, että paperit tulivat perille.

Voihan vinkurat

Illalla saunassa tyttäreni huomasi polven takana olevan mustelman. Olinkin ihmetellyt sen puutetta. 

Kuvasta pääsin itsekin sitä todistamaan, kun kiertoliike ja kurkistaminen taaksepäin ei onnistu. 

Sunnuntaina lepäsin ja ihmettelin

Kyllä. Sohvalla voi lukea lehteä, kirjoja, juoda kahvia, jutella ja tietysti surffailla netissä ja tv-kanavilla. Mutta en mahda mitään, parin tunnin jälkeen se kyllästyttää. Hauskutin läheisiäni sanomalla tilaavani kohta alkavat Big Brother 24/7 ohjelmat telkkariin, etten pitkästyisi makaillessani. Luulen kyllä, että jos sen tekisin, porukka olisi t-o-d-e-l-l-a huolissaan. Ja olisin miekinJ

Sohvalta siirryin välillä sänkyyn ottamaan Bermer-laitteella hoitoa, joka vaikuttaa mikroverenkiertoa tehostavasti. Soittelin laitetta myyvälle hoitajalle ja kyselin ohjeita hoitovoimakkuuksista ja hoitokertojen lukumäärästä. Samalla kyselin, tekisikö hän miulle lymfahoitoa ennen leikkausta, jotta turvotus vähenisi. Hän lupaisi tulla kotiin hoitamaan!

Puhuin puhelimessa myös muutamien muiden kanssa, joita miun tilanne eri syistä kiinnosti. Läheiset tietysti haluavat tietää, mitä tapahtui ja mitä siitä seuraa. Jouduin toppuuttelmaan Tallinnan matkakaveria tarvitsevaa setääni. Ihan pian reissu ei varmaankaan miun kanssa toteutuisi.

Tutustuin netissä muiden kertomuksiin ja kokemuksiin samantyyppisestä vammoista ja aloin ymmärtää, että tästä taitaa tulla vähän pitempi prosessi kuin 5-6 viikkoa tukisidettä.

Vielä en osaa analysoida, miksi tämä juttu miulle sattui. Hyvästä syystä tottakai. Sen verran kyllä on tullut selvyyttä, että monia ajatuksia ja tunteita on herännyt myös ihmisissä, jotka jotenkin ovat tapahtumassa tai muutoin elämässäni läsnä. Ihminen ei ole saari ja kaikki liittyy kaikkeen - voipihan tässä olla pohdittavaa ja prosessin siemeniä hyödynnettäväksi muillekin.Olkaa hyvät vain!

Mummo aina sanoi, että ”jos ei elämä muuta opeta, niin se opettaa hiljoo kävelemään”. Nyt se sitten rupes sitä opettamaan :)

Liekö Mindfulnesskävelyä nykytermillä?

Pari huonoa ideaa

Viinimarjat piti kerätä ja tänä vuonna niitä oli tosi paljon. Mehut keitän yleensä ulkohellalla ja siellä pitää tietysti juosta puita ja marjoja lisäämässä sekä mehua laskemassa vähän väliä.  Tytär on lomalla ja sitä juoksuhommaa hoiteli. 

Ajattelin voivani seisoa pensaassa auttamassa keräämisessä. Miehän siis saan varata jalalle. Sauvat ovat ulkona kyllä tarpeen epätasaisella maalla ja pitemmällä matkalla. Olen oppinut aika hyvin pitämään jalan kävellessä suorassa, sillä pienikin kiertoliike tekee häijyä.

Ensimmäisenä päivänä ihmettelin vähäistä turvotusta jalassa. Eipä tarvinnut enää ihmetellä muutaman tunnin jalkeilla olemisen jälkeen. Toinen huono idea samalle päivälle oli jättää särkylääkkeet ottamatta aamusta.  

Koko illan sitten makasin sohvassa kinttu koholla ja popsin lääkkeitä muutaman tunnin välein. 

Että se niistä kokeiluista sitten. 

Nyhän se myrkyn lykkäs, mutta illalla se onneks laimeni

Puoliso kyyditsi lääkäriin Joensuuhun heti aamusta. Ortopedian ja traumatologian erikoislääkärillä oli lempeät ja asiantuntevat kädet. Hän tutki varmoin liikkein ja tuntui, että otteet olivat hyvin täsmälliset ja selkeät. Kivulta en välttynyt, silti tuntui, että tutkimuksella sitä aiheutettiin mahdollisimman vähän.

Lääkärin sanat sen sijaan saivat kyyneleet kohoamaan silmiini. Polvesta oli eturistiside poikki ja se pitäisi korjata tähystysleikkauksella. Magneettikuvaus kierukan tilanteen selvittämiseksi olisi turha tutkimus, sillä asia selviäisi sitten tähystyksessä. Sivusidevamma paranisi Ligaflex-siteellä, kuten jo ensimmäinen lääkärikin oli sanonut.

Ohoh. Tällaista vaihtoehtoa en ollut mieleeni laskenut. Olin kai salaa toivonut, että mahdollisen magneettikuvauksen tulos olisi, että kierukka on ehjä ja hoitona olisi 5-6 viikon tukiside.

Leikkaus kannattaisi kuulemma tehdä aikaisintaan 2-3 viikon kuluttua traumasta, jotta turvotus vamma-alueelta olisi vähentynyt. Silloin tulos olisi parempi. Varaosa otettaisi takareidestä.

Pääsisin juoksemaan 3 kuukauden kuluttua ja rankkaa liikuntaa voisi harrastaa puolen vuoden päästä. Hei, ei minua kiinnosta, milloin pääsen juoksemaan. Tärkeää on, milloin mie pääsen ajamaan autoa. En ihan pian kuulemma.

Siitä se läksi muutamalla näppäytyksellä maksusitoumuspyyntö leikkausta varten linjoja pitkin vakuutusyhtiöön. Uutukainen vahinkotunnus sillä oli osoitteena. Leikkauksen hinta kuulemma on 4400-4800 euroa riippuen, mitä korjattavaa sieltä sitten lopulta löytyy. Ottaisivat kuulemma vakuutusyhtiöstä yhteyttä minuun sekä Terveystaloon asian käsiteltyään.

Dg: S83.5 Distensio ligamenti cruciati anterioris/posteriosis

Työkyvyttömyysaika             17.8.-16.9.2012

Lasku                 172,30 e

Olimme sopineet iltapäivällä naisporukalla lähtevämme Koivuniemen intiaanikesätapahtumaan ja sinnehän piti miunkin päästä. Villinlännenasu oli ihan täydellinen nallipyssyä myöten, paitsi saappaat eivät sopineet jalkaan ja ehkä sauvatkaan eivät ihan tyyliin.

Oli kyllä ihan mahtava kohtaaminen näkijällä siellä. Mie ajattelin kysyä, miksi tää polvihomma miulle oikein tapahtui. Kysyinkin ja vastaus oli, että taidan itse tietää. MattiNykäsmäisesti voisin sanoa, ehkä tiedän, ehkä en. Oikeastaan se kysymys menetti merkityksensä kokonaan siinä hetkessä.

Sain ihan älyttömän upean eheyttävän kokemuksen hänen avustuksellaan. Jonkinlainen kosketus omaan sisimpään ja todelliseen itseen se kai oli. Jotain sellaista sydämen olemusta, jonka toivoisin voivani muistaa ja säilyttää elävänä arkipäivässä. Rauhaa ja hyväksymistä, varmuus siitä, että kaikki on ihan hyvin, olipa asiat millä tolalla tahansa.

Kaipa se oli täydellistä rakkautta, joka ei vaadi mitään tai ketään.
Se vain on. 

Sain vahinkotunnuksen

Aamun ensimmäinen toimi oli vakuutusyhtiölle soittaminen. Olipa helppoa, kun sai puhua oikean ihmisen kanssa. Piti tietysti ensin näppäimillä muutaman kerran valita, millaisesta vahingosta oli kyse. Ihmettelen vaan, mitenkähän vanhukset pärjäävät näiden automaattivalintojen kanssa?

Puolisen tuntia siinä meni ystävällisen mieshenkilön kysymyksiin vastatessa. Tapahtuma kuvattiin tosi tarkasti. Kummastelin, kun muiden paikalla olleiden nimiä ei kyselty tai ylipäätään tapahtumapaikan osoitetta ei tarvittu. Vammamekanismi tuntui olevan tärkeintä saada selville. Asian käsittelijä sanoi, että voisin pyytää mahdollista magneettikuvausta varten vakuutusyhtiöstä etukäteen maksusitoumusta, sillä se on kallis tutkimus.

Asiakaspalvelija kertoi, millaisiin korvaussummiin täysajan tapaturmavakuutukseni oikeuttaisi.

• Hoitokorvaus 20 000 e
• Päiväkorvaus 60 e
• Haittakorvaus 100 000 e
• Kuolinkorvaus 50 000 e

Sanoin, etten halua kuulla pysyvästä haitasta ja hän totesi, että hänellä on tiedonantovelvollisuus ja olisi vain parasta kuunnella. Päiväraha on kuulemma veronalaista tuloa ja sitä varten pitäisi toimittaa verokortti, joka olisi hankittu ”etuutta varten” tai sivutuloverokortti myös kävisi.

Lopuksi sitten sain vahinkotunnuksen, jota pitäisi käyttää korvauksia haettaessa tai muuten asioidessa. Koska Terveystalo on Pohjolan yhteistyökumppani, ortopedi voisi asioida heidän kanssaan kätevästi käyttämällä vahinkotunnusta.

Aloin aavistella, että tätä numerosarjaa saattaisin vielä tarvita monta kertaa. 

Kotimatka pitkä ol…

Tuli siinä yön kohtuullisesti nukuttuani mieleen, että miullahan on varmasti joku vakuutus, joka voisi korvata tapaturman kuluja. Soitinpa sitten tutulle Pohjolan miehelle, jonka numero löytyi kännykästä. Hän muisti suoraan, mikä vakuutus miulla on ja kehotti tekemään vahinkoilmoituksen soittamalla palvelunumeroon tai värkkäämällä sen netissä. Päätin hoitaa illalla asian kotikoneelta.

Sain varattua ajan ortopedille ylihuomiseksi Joensuuhun Terveystalolle. 

Noiden puheluiden jälkeen koko aamupäivä menikin sitten selviytyessä Kontulasta klo 12:52 Hesasta lähtevään junaan. Tai ei sentään koko, miehän kävin myös lounaalla. Ravintolassa ruokailu osoittautui hankalaksi, koska tuolit olivat aika upottavia (eli muissa olosuhteissa olisivat olleet oikein mukavia) ja siinä jouduin kököttämään tuolin reunalla, jotta kipeän jalan sai suoraksi. Vinkki ravintoloille: pieni jakkara jalkapuoliasiakkaille mukavuutta lisäämään jalan tueksi olisi huippua. Pöydän rakenteiden vuoksi jalkaa ei saanut suoraksi pöydän alle ja se sojotti siinä hieman käytävän puolella. Joka kerran kun joku kulki ohitse, vaistomaisesti jännitin, ettei vain kukaan vahingossa potkaise kipeää koipeani. Hyvin se sujui ja ystävällinen tarjoilija tuli avaamaan oven ulos saakka.

Onneksi käsilaukkuni on olkahihnalla ja se oli helppoa kuljettaa. Kaikki muut matkatavarani olinkin jo jättänyt tyttären luokse tulemaan perässä joskus myöhemmin.

Tuki-Reppu ja reissunainen

Junassa matka sujui mainiosti matkaseuralaisena olleen kollegaystäväni avustuksella. Hänen reppunsa oli todella hyvässä käytössä koko matkan. Sain tuettua jalkani sen avulla tukevaan kohoasentoon.Ystäväni roudasi puolimatkassa ravintolavaunusta meille maistuvat muffinssikahvit. Tehtiin vähän töitäkin matkalla.

Kokeilin sitä vahinkoilmoituksen tekoa illalla netissä, mutta se osoittautui liian haasteelliseksi pitkän matkustuspäivän jälkeen. Päätin soittaa seuraavana päivänä asiakaspalveluun oikealle ihmiselle. Lisäsin myös asiakaspalvelunnumeron kännykkään vastaisen varalle. 

Ateneum vaihtui Mehiläiseen

Aamulla totuus valkeni: polvi ei tosiaankaan tietyssä asennossa pidä päällään, vaan nivelside polven sisäsyrjällä tuntuu antavan periksi. 

Ihme ja kumma: turvotusta tai mustemaa ei ollut.

Fysioterapeuttiystävällä oli tällaista
juuri päättyneistä Olympialaisista tuttua
kinesioteippiä ensiavuksi

Alkuperäinen päivän tarkoitus oli tutustua Helene Schjerfbeckin näyttelyyn Atenumissa. Miepä halusinkin nyt taidenäyttelyä enemmän lääkäriin ja sain onneksi ystävän avustuksella ajan heti aamusta Ympyrätalon Mehiläisestä.

Lempeä lääkäri tutki, totesi nivelsiteen antavan periksi ja passitti röntgeniin. Onneksi sain kyynärsauvat ja Ligaflex-tukisiteen siinä vaiheessa. Kävely helpottui huomattavasti. Röntgenissä kuvauksen kanssa piti vähän kikkailla, kun kipu ei sallinut hoitajan toivomia asentoja. Saatiin kuitenkin aikaiseksi sellaiset kuvat, joista selvisi, ettei murtumaa ole.

Lääkäri antoi sairauslomalapun, kolme reseptiä särkylääkkeisiin ja kehotti hakeutumaan ortopedille viikon sisällä. Hän piti mahdollisena kierukkavammaa, jonka toteamiseksi tulisi mahdollisesti tehtäväksi magneettikuvaus.

Dg: M23.9: Määrittämätön polvinivelen sisäinen vamma

Työkyvyttömyysaika 14.-20.8.2012

Lääkitys:

• tbl Panadol forte 1 g, 1 x 1-3 tarvittaessa (ensisijainen lääke)
• tbl Pronaxen 250 mg  1-2 x 1-2 tarvittaessa Panadolin lisäksi
• poretbl Panacod 1-2 x 1-3 tarvittaessa kovaan kipuun

Ilmoitin lääkärille etten tule Panacodeja syömään. Lääkäri luuli, että vierastan lääkettä riippuvuusvaaran vuoksi. Syynä oli se, että olin kerran viisaudenhampaan poiston jälkeen yhden ottanut ja menin siitä ihan känniin. Se ei tuntunut hyvältä yhdistelmältä huteran polven kanssa.

Lasku 312,84 €

Siitä sitten astelin kadulle vuokrattujen kyynärsauvojen ja omaksi hankitun tukisiteen turvin. Metroasema oli suoraan oven edessä ja uskaltauduin menemään metrolla Kontulaan. Liukuportaissa tarvittiin huomattavaa keskittymistä ja samoin metron pysähtyessä. Äkilliset liikkeet tekivät tosi kipeää.

Oivalliset apuvälineet sai onneksi
suoraan lääkärinvastaanotolta

Voi, voi, miten rankat olivat rappuset neljänteen kerrokseen tyttären asuntoon. Niitä olin muutama viikko sitten muuttoapuna ravannut edestakaisin. Se oli leikintekoa tähän ensimmäiseen kyynärsauvoilla kulkemiseen nähden.

Illalla olin ystäväni kanssa Maria Zavoun tilaisuudessa. Ihmiset kaikkialla olivat tosi auttavaisia. Minulle tarjoiltiin useaan otteeseen virvokkeita, luennon aikaan jalan alle löytyi tuki, joka olikin tarpeellinen.  

Niin ja päivällä se tuntui ihanalta, kun alaovelle sattui herrasmies, joka avasi oven ja vaihtoi pari sanaa. Ihan tuiki tuntematon bussikuski moikkasi ja hymyili kauniisti, kun linkkasin metroasemalta.  

Ihmettelin itseäni, miten kummassa en ole enemmälti harmissani tapahtuneesta. On ehkä jollain tasolla vaikeampi kestää muiden harmitteluja kuin omaa tilaa. Ihme juttu. Kaipa mie otan asiat vastaan aika pitkälti niin kuin ne tulevat. Mitäs niille mahtaa? Tietysti tässä on pohdittavaa ja niinkin se menee, että sattumaa ei ole. Jostain syystä tää piti sattua ja just nyt ja just näin kuin se tapahtui.

Filosofointi sikseen. Totuus kuitenkin on, että illalla sittenkin otin Pancodin, ja ylläri: en mennyt känniin. Sen sijaan sain nukuttua yön kohtuullisen hyvin. 

U-käännöksellä jalat alta

Kesäloman jatko-osa sai yllättävän käänteen ystävän kotiin mennessä, kun yli 50 -kiloinen koira tempasi miulta jalat alta. Miulle ennestään tuntematon koira oli juoksunaruun kytkettynä ja olin sitä jo tervehtinyt. Toinen vapaana ollut koira äkkäsi pihakuusen alla jotain kiinnostavaa, jolloin suuri laumanvartija koira säntäsi tarkastamaan tilannetta.

Olin kävelemässä talolle päin, kun koira narullaan vetäisi oikean jalan pois pelistä. Siinä ei ennättänyt kissaa sanoa, kun lähdettiin. Vasen jalka, jolla olin astumassa askelta, vääntyi ja koko paino jäi taipuvan polven varaan. Tunsin kuinka polven nivelpinnat irtosivat toisistaan ja polviniveleen tuli sinne kuulumatonta tilaa. Kaaduin oikealle kannikalle ja sitten kipu saavutti tajunnan ja vei sen lähestulkoon mennessään. Tajusin, että sattui aika pahasti ja tuli tarve suojella polvea, sillä koira hääräsi vielä lähelläni ja naru oli takertunut oikean jalan kantapään ja sandaalin väliin.

Seuraavana aamuna

Ystäväni huomasivat tietysti tapahtuman ja alkoivat ensiaputoimenpiteet. Kohoasento tuli miulta luonnostaan ja kylmää käärettä kiikutettiin seuraavaksi. Pian minua olisi jo lähdetty viemään päivystykseen, mutta sinne en halunnut lähteä yötä vasten. Oli vaikeaa puhua ja vastata ystävien kysymyksiin, koska kipu vei kaiken huomioni. Tuntui, että on tärkeää keskittyä vain hengittämiseen. 

Myöhemmin ajattelinkin, että on aika lohdullista tietää, että kun kipu menee oikein kovaksi, tajunta tuntuu karkaavan. En kuitenkaan pyörtynyt vaan aloin täristä. Tärinän aallot vavahduttivat koko kehoani ja olin kuin horkassa. Kylmä kääre polvessa, viileä maa selän alla ja kipu saivat sen aikaan. En mitenkään estellyt tai rajoittanut tärinää, sillä olin aiemmin tutustunut TRE-menetelmään (Tension Releasing Exercises) (http://trefinland.fi), jota käytetään traumakokemuksista selviämisen tukena. Tiesin tärinän olevan hyväksi, vaikka katsojista se saattoi näyttää ilkeältä.

Ystäväni oli juuri edellisenä viikonvaihteena osallistunut Healing Touch 1-tason kurssiin ja pääsi sitten harjoittelemaan oppimaansa heti tuoreeltaan. Healing Touch on tarkoitettu mm. helpottamaan kriiseistä ja traumoista toipumista. (http://www.healingtouch.fi/). Olin itsekin joskus ollut tästä hoitomuodosta kiinnostunut ja nytpä sitten sain olla sitä vastaanottamassa. Jotkut sanovat, että ihmisen aura voi kaatuessa tärähtää pois paikoiltaan ja varmaan jotain sellaista minullekin tapahtui. Koin energiahoidon tasapainottaneen oloani. Se teki varmasti hyvää myös ensiapumielessä. Jenkeissähän tämä hoitomuoto on päässyt rantautumaan julkisten sairaaloiden seinien sisäpuolelle mm. leikkauksia edeltävänä hoitona toipumista edistämään.

Pienin todella harkituin askelin pystyin kävelemään. Polven vähäinenkin kiertyminen teki todella kipeää. Särkylääkettä otin yöksi ja vaikka sain käyttööni ystäväni todella hyvän Tempur-vuoteen, ei yötä voi ihan parhaaksi kutsua.

Joo, draamakursseilla on tullut käytyä, mutta näin dramaattista sisääntuloa en olisi halunnut esittää.