Pohjolasta tuli viikolla ilmoitus: Ovat maksaneet fysioterapian
laskun Apupisteelle. Ilmoittelivat samalla, että 10 hoitokertaa sisältyi leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen ja se on sitten siinä siltä osin.
Arkistoidaanpa ilmoitus sitten muiden
papereiden jatkoksi kansioon, johon aloin heti eturistisiteen katkeamiseen liittyviä papereita koota. Parin sentin pinkka niitä on kertynyt, eikiä tuohon kansioon paljon enempää mahdukaan.
Kansiollinen papruja |
Pitäisi varmaan kysäistä, miten kalliiksi tämä koko juttu
vakuutusyhtiölle on tullut. Muut kulut toki tiedänkin, mutta operaation
Terveystalo laskutti suoraan vakuutusyhtiöltä. Vaan eipä sen tiedon tietysti ole väliä
– hyvä vaan kun oli täysajantapaturmavakuutus ja korvaukset on maksettu sujuvasti.
Kuntosalille en vieläkään ole edistynyt, vaikka tammikuun
aikana ajattelin sen touhun aloittaa. On ollut vähän muita vaivoja ja tekemisiä
tässä kuussa. Ne ovat toppuutelleet. Sain kumminkin tyttären lupautumaan
lähtemään kaveriksi ensimmäisellä kerralla. Tarvitsen hänet henkiseksi tueksi ja neuvomaan laitteiden käyttöä.
Totuushan on kyllä se, että olisin mie salille kerinnyt, jos olisin oikein halunnut. Pakko se on tunnustaa. Jotenkin sinne salille meno vaan tuntuu hurjan vaikealta. Vierastan koko ajatusta.