lauantai 26. tammikuuta 2013

Fysioterapia loppui ja nyt pitäis kuntosalille suoritua…



Pohjolasta tuli viikolla ilmoitus: Ovat maksaneet fysioterapian laskun Apupisteelle. Ilmoittelivat samalla, että 10 hoitokertaa sisältyi leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen ja se on sitten siinä siltä osin. 

Arkistoidaanpa ilmoitus sitten muiden papereiden jatkoksi kansioon, johon aloin heti eturistisiteen katkeamiseen liittyviä papereita koota. Parin sentin pinkka niitä on kertynyt, eikiä tuohon kansioon paljon enempää mahdukaan.


Kansiollinen papruja

Pitäisi varmaan kysäistä, miten kalliiksi tämä koko juttu vakuutusyhtiölle on tullut. Muut kulut toki tiedänkin, mutta operaation Terveystalo laskutti suoraan vakuutusyhtiöltä. Vaan eipä sen tiedon tietysti ole väliä – hyvä vaan kun oli täysajantapaturmavakuutus ja korvaukset on maksettu sujuvasti.

Kuntosalille en vieläkään ole edistynyt, vaikka tammikuun aikana ajattelin sen touhun aloittaa. On ollut vähän muita vaivoja ja tekemisiä tässä kuussa. Ne ovat toppuutelleet. Sain kumminkin tyttären lupautumaan lähtemään kaveriksi ensimmäisellä kerralla. Tarvitsen hänet henkiseksi tueksi ja neuvomaan laitteiden käyttöä. 

Totuushan on kyllä se, että olisin mie salille kerinnyt, jos olisin oikein halunnut. Pakko se on tunnustaa. Jotenkin sinne salille meno vaan tuntuu hurjan vaikealta. Vierastan koko ajatusta.