lauantai 26. tammikuuta 2013

Fysioterapia loppui ja nyt pitäis kuntosalille suoritua…



Pohjolasta tuli viikolla ilmoitus: Ovat maksaneet fysioterapian laskun Apupisteelle. Ilmoittelivat samalla, että 10 hoitokertaa sisältyi leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen ja se on sitten siinä siltä osin. 

Arkistoidaanpa ilmoitus sitten muiden papereiden jatkoksi kansioon, johon aloin heti eturistisiteen katkeamiseen liittyviä papereita koota. Parin sentin pinkka niitä on kertynyt, eikiä tuohon kansioon paljon enempää mahdukaan.


Kansiollinen papruja

Pitäisi varmaan kysäistä, miten kalliiksi tämä koko juttu vakuutusyhtiölle on tullut. Muut kulut toki tiedänkin, mutta operaation Terveystalo laskutti suoraan vakuutusyhtiöltä. Vaan eipä sen tiedon tietysti ole väliä – hyvä vaan kun oli täysajantapaturmavakuutus ja korvaukset on maksettu sujuvasti.

Kuntosalille en vieläkään ole edistynyt, vaikka tammikuun aikana ajattelin sen touhun aloittaa. On ollut vähän muita vaivoja ja tekemisiä tässä kuussa. Ne ovat toppuutelleet. Sain kumminkin tyttären lupautumaan lähtemään kaveriksi ensimmäisellä kerralla. Tarvitsen hänet henkiseksi tueksi ja neuvomaan laitteiden käyttöä. 

Totuushan on kyllä se, että olisin mie salille kerinnyt, jos olisin oikein halunnut. Pakko se on tunnustaa. Jotenkin sinne salille meno vaan tuntuu hurjan vaikealta. Vierastan koko ajatusta. 




6 kommenttia:

  1. Mitenkäs sinun jalka nykyään voi?
    Eksyin blogiisi, kun googlailin polvivaivoista.. Minulla eturistiside leikattiin maanantaina ja molemmat kierukat olivat myös revenneet. Tosi hyvältä tuntuu jo vaikkei viikkoakaan ole leikkauksesta!
    Onko reisilihasten kuntoutus sujunut millä lailla?

    VastaaPoista
  2. Hei Sanna,
    Mukavaa kuulla, että toipumisesi on lähtenyt hyvin käyntiin.
    Miulla on vähän takapakkia tullut toipumiseen, vaikka pian ½ vuotta tulee jo operaatiosta. Kävin tammikuun lopussa Hesassa ja ajelin ratikalla ja metrolla. Siinä tuli sellaista nykivää liikettä, josta polvi ärtyi. On nyt ollut vähän kipujakin, erityisesti rappuja noustessa. Lihakset on huonossa kunnossa. Olen sairastellut kaikenmoista viimeiset 3 kk ja kuntoutus on jäänty vähemmälle. Toivottavasti tämä mahatauti, josta juuri olen toipumassa, päättää tämän sairasteluepisodin ja pääsen kiinni kuntosalilla käynteihin.
    Tsemmpiä siulle toipumiseen!

    VastaaPoista
  3. Voih että semmosta.. samoin sinulle tsemppiä, toivottavasti tulee kuntoon! Ikäviä vaivoja nämä polvivaivat.. Kuntosalia minäkin varmaan saan alkaa harrastamaan myöhemmin vaikka en olekaan paljon kuntosalia harrastanut ja ajatus menemisestä aivan uuteen/tuntemattomaan kuntosaliin pelottaa ja tuntuu tosi oudolta ja kummalliselta, mutta tosi hyvähän siellä olisi varmasti käydä. Täytyy vaa uskaltaa astua sen pienen kynnyksen yli!

    VastaaPoista
  4. Oli kiva lukea blogiasi. Olen itse menossa acl-rekonstruktioon 18.3 ja olen lueskellut asiaan liittyviä juttuja. Varsinkin kipua koskevat juttusi olivat mukavia. Toivon sinulle ja polvellesi hyvää jatkoa. Jotenkin tuntuu, että vielä tulevinakin kuukausina polveni on minullakin pääosassa.

    VastaaPoista
  5. Sanna: tuo salijuttu tosiaan oli aika pelottava. Nyt kävin jo toisen kerran ja ei ollut enää yhtä kauheeta :) Ja siulle Anonyymi: Kiitos palautteesta ja onnea operaatioon. Luin itsekin nuo kiputekstit äsken läpi ja huomasin, että olen jo paljon unohtanut siitä, miltä kipu missäkin vaiheessa tuntui. Ihmeellistä ja hienoa, että voivat haalistua mielessä noin nopeasti.

    VastaaPoista
  6. Noniin, kyllä se salilla olo ehkä siitä luonnistuu, kun vaan sinuiksi pääsee ja se tulee osaksi tekemistä. En minäkään täysin saa enää mieleen, miltä ekat päivät tuntui vaikka leikkauksesta vähän reilu 2vkoa, hassusti ne katoaa mielestä :D

    VastaaPoista

Miun juttuja saa vapaasti kommentoida.