Siihen on kyllä toinenkin syy. Polvi on alkanut parantua
mukavaa vauhtia. Kävely sujuu oikein hyvin ja en enää aina muista, että polvi
on kipeä. Se ei siis vaadi enää jatkuvaa huomiota joka askeleella. Kipua ei
normaalisti kävellessä ole lainkaan. Kyykkyyn en kyllä vieläkään pääse.
Nythän miulla on polven kuntoutuksessa menossa voimaharjoittelu. Polvikyykkyä
olen kokeillut tehdä, mutta se on hirmu vaikeaa. Tyttäreni valmensi minua siinä
ja ei se kyllä sujunut siten kuin hän olisi toivonut. Naureskeli enimmäkseen
miun yrityksille. Mie olisin vastaavasti voinut itkeä, kun katsoin hänen
malliliikkeitään. Tuntuu olevan vielä matkaa samaan, voipi olla jopa
saavuttamattoman verran…
Elämäni pisin sairausloma on siis loppu. Tuntuu
ihmeelliseltä, että lääkäri osasi arvioida niin hyvin sairausloman tarpeen.
Kaipa heillä jotkut keskimääräiset ajat niille on ja tietysti paljon kokemusta
samanlaista vammoista. Jalka tuntuu kestävän
melko hyvin pitemmänkin päivän. Pientä turvotusta ja epävarmuutta tulee
väsymisestä, mutta se on hyvin siedettävissä ja kipu on poissa.
Huomenna on sitten 7. fysioterapia. Kymmenen kerran lähetehän
miulla on ja se varmasti riittää hyvin.
Taidapa tästä lähteä kuntopyöräilemään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Miun juttuja saa vapaasti kommentoida.