Loppu hyvin kaikki hyvin?
Huomasin, että monenlaisia tunteita tämmöinenkin loppujen lopuksi aika pieni asia saa esille.
 |
| Polvet näyttävät jo ihan samanlaisilta |
Itse tapahtuma oli yllättävä ja voi tietysti miettiä, mitä olisin voinut tehdä ennaltaehkäistäkseni sen. Eläimet ovat arvaamattomia ja nopeita, suuret eläimet ovat myös vahvoja. Olen tottunut koiriin ja annoin tapaturman aiheuttaneen rauhallisen oloisen koirankin tervehtiä minua nuuhkimalla omassa tahdissaan.
Koiran omistajana voin toki olla rauhoittamassa ja hillitsemässä koiraa uusien ihmisten saapuessa ja sillä tavoin ehkäistä samantapaisia vahinkoja kotonani.
Selvitin omasta vakuutusyhtiöstä, että vakuutuksemme kattavat eläinten aiheuttamat vahingot ja mahdollisen hoidon.
Selvitin omasta vakuutusyhtiöstä, että vakuutuksemme kattavat eläinten aiheuttamat vahingot ja mahdollisen hoidon.
 |
| Lunan vakuutukset ovat kunnossa |
Odotin jonkinlaista yhteydenottoa, esimerkiksi voinnin tiedustelua tai pahoittelua, koiranomistajan puolelta, mutta sitä ei missään vaiheessa tullut. Se hieman hämmensi minua. No, hyvä juttu kuitenkin, että koiralle ei siinä sattunut mitään J
Tapaturman jälkeen ihmiset yleensä ottaen osoittivat myötätuntoa ja olivat auttavaisia. Hyvin kiitollinen olen edelleen kaikesta eri tilanteissa saamastani avusta ja arvostan sitä kovasti.
Nyt pystyn menemään marja- ja sienimetsään ja optimistisesti suunnittelen vielä kaukomatkoja hankaliin olosuhteisiin.
.JPG) |
| Rakennustelineelläkin pystyy kiipeilemään |
Mitä mie sitten tästä kaikesta opin?
Ehkä polveni ei ihan ennalleen tule koskaan. Sen hyväksyn. Elämässä tulee väistämättä kolhuja, kaipa ne ovat merkkejä, että elämää on eletty. Sehän saakin tuntua joltain.
Ihmiset ovat yleensä hyviä ja auttavaisia. Kaikenlaista voi sattua kenelle tahansa. Terveydenhuolto toimii Suomessa. Yrittäjän ei kannata sairastaa. Kuntoutuminen on cha-chata, yks eteen kaks taakse vai miten se nyt oli.
Blogini päättyy tähän. Kiitän lukijoitani ja toivotan kaikille hyvää jatkoa! Eturistisidevammasta toipuville toivon suotuisaa kuntoutumista!
.JPG) |
| KIITOS! |
Kiitos näistä kirjoituksista! Lukaisin koko blogin juuri läpi. Tänään meinaan sain itsekin tuomion polvestani; eturistiside poikki, sisäsivuside revennyt, reisiluun nastapinnalla murtuma ja sääriluun päissä painemurtumat. Maksusitoumusta odotellessa ja sitten aika leikkaukseen. Itse olen 21v, SM tason urheilija niin olisi tarkoitus päästä takaisin kauden alkuun toukokuuhun mennessä täydessä kunnossa pelikentille..
VastaaPoistaHei Anonyymi!
VastaaPoistaKiitos palautteestasi. Harmi, että sinulle on sattunut samantapainen ja vielä rajumpi juttu. Onneksi olet nuori ja urheilija. Siitä on varmasti hyötyä toipumisessa, kun olet jo valmiiksi tottunut treenaamaan. Tavoitekin tuntuu olevan kirkkaana mielessä: pelikentille toukokuuksi! Hieno tavoite!
Tsemppiä kuntoutumiseen!
Kiitos kiinnostavasta blogista! Lukaisin sen tänään läpi, löysin tänne hakusanoilla "polven kuntoutus tasapainolauta". Toivottavasti kuntoutumisesi on jatkunut hyvin! Minun eturistisiteeni katkesi kuukausi sitten, mutta huomattavasti vähemmin vaurioin kuin sinulla. En ole ollut yhtään päivää pois töistä enkä tarvinnut kipulääkkeitä tai kyynärsauvoja. Kovasti olen miettinyt, kannattaako leikkaus vai saisinko polvesta kelvollisen pelkällä kuntouttamisella, ja sellaisen tueksi tällaiset leikkauskuntouttamisesta kertovat blogit ovat mainioita. Kuulemma polvi voi kuntoutua toimintakuntoon myös ilman leikkausta ja ilman eturistisidettä voi pärjätä. Arkielämääni ei vamma ole kovinkaan paljon hankaloittanut ja hankalissa maastoissakin pystyn kulkemaan, mutta juoksulenkit ja rankemmat jumpat ovat kyllä olleet tauolla. Täytän kohta 40 ja haluaisin vielä juosta muutaman puolimaratonin, joten tässä riittää pohtimista. Kiitos siis kokemustesi jakamisesta. Hyvää kevättä!
VastaaPoistaHei Katri,
VastaaPoistaKiitos viestistäsi ja palautteesta. Se on totta, että leikkaukseen meno arveluttaa ja kannattaa miettiä sen hyötyjä ja haittoja. Yksi riskitekijä ilman korjausleikkausta on polven kuluma ja mahdollisesti myöhemmin polviproteesin tarve. Varmaan sinulle on siitä kerrottukin. Eipä se riski tosin välttämättä poistu kokonaan korjausleikkauksellakaan. Lihaskunnon ylläpitäminen tukee polvea ja siinä on tekemistä leikattiinpa tai ei.
Polviin erikoistuneen ortopedin arvioon itse luotin. Miun leikkauksesta alkaa olla jo 1,5 vuotta. Hankalammassa maastossa käytän edelleen polvitukea, kun polvi tuntuu yhä löysältä ja epävarmalta. Marjametsään onneksi voin mennä ja koiran kanssa maastossa kävellä, onneksi juoksemista tai muutakaan rajumpaa liikuntaa en kaipaa. Vaikka toiminnallista haittaa tapaturmasta jäi, on se kuitenkin kokonaisuutena pientä ja hyvin siedettävissä, kun ajattelee elämää kokonaisuutena.
Toivottavasti pääset vielä puolimaratoneja juoksemaan. Onneksi sinun ei tarvitse tehdä päätöstä leikkauksesta kiireessä ja voit rauhassa harkita asiaa. Hyvää kevättä sinulle myös!