3. fysioterapiakäynti ja 1. puhelu Kelalta

Puolitoista viikkoa edellisestä fysioterapiakäynnistä ja tänään sain kuulla suotuisasta edistymisestä. Neljän viikon harjoittelu on siis tuottanut toivottua tulosta. Itse sitä onkin toisi vaikea arvioida, kun ei ole vertailukohtaa.

Kuntopyörällä aloitettiin tällä kertaa ja se sujui jo paremmin – liike kuulemma ei lähtenyt enää lonkasta vaan reidestä, niin kuin pitkin. Olen kyllä huomannut kotona, että polkeminen sujuu ihan hyvin. Alussa se oli tuskaa ja tuntui, ettei siitä tule mitään. Helppoa olisi ollut jättää tekemättä. Kyllä tämä kuntoutus oikeasti vaatii tahdonlujuutta ja motivaatiota.

Puhuimme tänään fysioterapeutin kanssa alkutilanteestani, jolloin sain jalan täysojennukseen ihan hyvin. Sanoin, että heräämön hoitaja korosti asiaan niin, että se jäi mieleen, vaikka olinkin aika tokkurassa operaation jälkeen. Fysioterapeutti oli huomannut niiden, jotka saavat ohjeet heti leikkauksen jälkeen, olevan ensimmäiselle kuntoutuskäynnille tullessaan yleensä huonommassa tilanteessa kuin niiden, jotka ovat saaneet kotihoito-ohjeet leikkausta seuraavana päivänä fysioterapeutilta.  Lyhytkirurgialla on puolensa. Sehän voi tulla kalliiksi, jos kotihoito ontuu ja sairausloma pitkittyy sen vuoksi. Pahimmassa tapauksessa niveleen jää liikerajoitus tai vastaava, joka saa aikaan kulumavian ja sitten ollaankin matkalla kohti proteesia. Toivottavasti joku on tutkinut asiaa ja varmaan onkin.

Hurjan tärkeät ainakin miulle ovat kirjalliset ohjeet. Niistä voi tarkastaa, mitä milläkin viikolla on lupa tehdä, ettei aiheuta vahinkoa ja toisaalta tulee edistyneeksi oikeassa rytmissä.

Mittaustulos aktiivisessa polvenkoukistuksessa oli kasvanut puolessatoista viikossa 122 asteesta 130 asteeseen. Tätä mitattiin niin, että istuin hoitopöydällä ja pistin polvea koukkuun niin paljon kuin sain. Passiivinen polven koukistus mitattiin päinmakuulla ja se oli 145 astetta. Kuulemma erittäin hyvä.

Eilisen kaltaisia sienireissuja hoitajani ei silti suositellut. Tasapainolautaharjoitteluakin kannattaisi tehdä seinästä kiinni pitäen. Taisin mennä vähän asioiden edelle. Sienireissua en kyllä kadu yhtään. 

Mietittiin, mitä voisin tehdä turvotukselle. Kuutionmallista tyynyä voisin koettaa. Se tukisi pohjetta alapuolelta, jonne turvotus nyt tuntuu eniten kertyvän. Lymfahoitoa olen kahdesti ottanut ja vielä yksi käynti on varattu. Ehkä sekin auttaa.

Terapeuttini halusi myös kuulla, miten yöt sujuvat nykyisellään. Muutamana yönä olenkin nyt heräillyt enemmän. Asennonvaihto herättää, sillä kylkiasennossa polvien välissä on vielä pidettävä tyynyä, muuten paineen aiheuttama kipu herättää. Tyynyä pitää siinä vaiheessa asetella. Yöllä turvotus laskee ja siitä seuraa 1-2 veskireissua. Voisin kokeilla nukkua polvituen kanssa, jos se takaisi yhtäjaksoisemmat unet. Niin ja kai sekin vaikuttaa, etten ole enää säännöllisesti ottanut särkylääkkeitä. Voisinhan mie sitäkin konstia yöksi koettaa.

Kaksi seuraavaa viikkoa (viikot 5.-6. leikkauksesta) vielä mennään omatoimisesti liikkuvuusharjoittelua ja sen jälkeen aloitetaan kadonneiden lihasten metsästys terapeutin opastuksella.

Oli kyllä mukavaa kuulla hyviä uutisia.

Kelalta soitettiin

Olin Kelalle ilmoittanut tehneeni 10 tuntia työtä sairauslomalla kolmen viikon aikana. Halusivat nyt tietää, olinko ollut töissä yhtenä päivänä ja olinko tehnyt tavanomaista työtäni. Kävin puhelun aikana oikein ääneen nauramaan, vai vielä olisin aloittanut jotain uusia hommia. Hah-hah. 

Kyllähän tämä on mennyt perumisten ja väliin jättämisten parissa. Ei kunto vielä kestä koko päivää tekemään. Muutamia työnohjauksia olen pyrkinyt tekemään, jotta ei jäisi monta tapaamista peräkkäin pois.  

No se on Kelan työtä kysellä ja tarkistaa ettei tule väärinkäytöksiä. Kukapa sitä haluaisi maksaa takaisin virheellisin perustein tullutta sairauspäivärahaetuutta? En mie ainakaan. Lupasin lähettää kirjallisen selvityksen, josta ilmenevät päivämäärät, jolloin tein töitä ja kuinka monta tuntia oli työnkesto/päivä.