Lihasten metsästys

On kulunut 6,5 viikkoa operaatiosta ja miun neljäs fysioterapiakäynti oli tänään. Ensin mitattiin jälleen polven koukistuskulma selällään hoitopöydällä, joka oli 132 astetta aktiivisesti ja 142 astetta avustaen.

Suurempaa kiristystä polvessa ei enää tunnu. Sen sijaan hankaluus oli edelleen pohkeessa, joka jumittaa. Olen venytellyt pohjetta lukuisia kertoja päivittäin, mutta se tepsi toivotulla tavalla. Sovittiin, että tunnin tapaamisen loppuun varataan aikaa, jolloin hoitajani koettaa saada pohjetta rennommaksi.

On kulunut riittävästi aikaa ja polven liikkuvuudessa saavutettu taso, jolloin siirrytään voimaharjoitteluun. Nyt se sitten alkaa, kadonneiden lihasten metsästys. Passiiviliikkuja ja kuntoutuminen, mitähän siitäkin tulee? 

Tällä kerralla tein kolme 15 punnerruksen sarjaa jalkaprässillä 30 kilon painolla molempia jalkoja käyttäen. Tärkeää oli pitää polvet asennossa ilman kiertoliikettä ja tehdä liikkeet hitaasti ja halliten. Miusta se sujui oikein hyvin.

Sain uusia harjoitteita kotiin, muun muassa askelkyykkyä voisin tehdä. Kuminauhalla tehtävät harjoitteet eteen, taakse ja molemmille sivuille harjoiteltiin.  Voisin lisätä kotona vastuksen kuntopyörällä polkemiseen. Pitkä alamäkiajelu oli siis vihdoin lopussa. Voisin aloittaa harjoittelun myös crosstrainerilla.

Lopuksi pohjetta pehmittävässä hieronnassa löytyi tosi imakan makeita kipupaikkoja. Hoitaja tosin arveli, että niitä löytyisi varmaan toisestakin pohkeesta. Se jätettiin kuitenkin rauhaan. Keskityttiin leikattuun jalkaan ja sen pohkeen kireyksiin. Sovittiin, että seuraavalle viikolle varataan myös aika, johon sisällytetään samanlainen käsittely.

Ostin vielä lähteissä kuminauhan kotiin. Pähkäiltiin, että sininen olisi vahvuudeltaan sopiva miun jalalle.

No siinähän tuota ohjemaa onkin. Miustahan taitaa tätä menoa tulla terve aktiiviliikkuja…