Tasapainoilua

Tasapaino on ollut ajatusten ja liikkumisen keskiössä tapaturmasta lähtien. Pystyasento tuntuu vieläkin vähän huteralta. Seisomiseen ja kävelyyn on keskityttävä. Normaalioloissa nämä toiminnot sujuvat automaattisesti, ilman erityishuomioita. Voisin väittää, että yleensä miulla on kohtuullisen hyvä tasapaino.

Tosiasianhan on, että jo niinkin pieni asia kuin sormen vamma vaikuttaa tasapainoon ja kaatumisia tapahtuu helpommin kuin terveenä. Luonnollista toki on, että jalan tapaturman kyseessä ollessa tasapaino heittää. Silti hämmästelen, miten paljon liikkumiseen on keskityttävä. Huomio kääntyy itseen päin ja tuntuu, että tärkeiden, tarkkailtavien asioiden piiri ympärilläni pienenee. Toki kyse on ihan perustavasta tarpeesta, turvallisuudesta. Lisävammoja pyrkii välttämään ja motivaattorina toimii itsesuojeluvaisto, joka kehottaa väistelemään kipua.

Katseen suuntaaminen kohdistuu lähelle – alussa suunnilleen askeleen mitan päähän. Sisätiloissa kotona ja sileillä pinnoilla on tietysti helpompaa. Homma vaikeutuu välittömästi kynnysten ja joskus mattojenkin kohdalla ja erityisesti portaissa. Kotioven ulkopuolisessa maailmassa haasteet lisääntyvät välittömästi ja tarkkuutta vaaditaan roppakaupalla lisää.  

Olen myös huomannut, että aamuisin liikkuminen alkukankeuden jälkeen sujuu paremmin kuin väsyneenä, jolloin lihasten hallinta tahtoo herpaantua. Näin käy myös, jos en ole muistanut levätä ja pitää jalkaa kohoasennossa riittävästi. Eilen illalla menin ensimmäistä kertaa entisöintipiiriin, josta olen kaksi ensimmäistä kertaa pinnannut, niin kuin yksi kurssilainen jo pihalla miulle turhia kursailematta ilmaisi. Puolessa välin kolmen tunnin kokoontumista piti luovuttaa, sillä en jaksanut seisoa pitempään ja kipua alkoi tulla. Ehkä sitten ensi viikolla tämäkin homma onnistuu paremmin.

Tasapainoiluahan tämä tuntuu olevan monin puolin sen suhteen, mitä pystyn tässä toipumisenvaiheessa tekemään.  Valtakunnassa käydään parasta aikaa kiivasta keskustelua ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuudesta. Radiosta kuulin yhden soittajan puheenvuoron asiasta. Hän sanoi, että sairastelua parhaiten ehkäisee yrittäjäksi ryhtyminen.

Olen ollut sairauslomalla 14.8.12 alkaen ja sitä jatkuu 4.11.12 saakka. Olen tässä pikkuhiljaa kokeillut tehdä pienesti töitä, 1-2 tuntia muutamana päivänä viikossa. Tasapainoilen sen suhteen, mikä on itselleni kuntoutumisen suhteen hyväksi ja toisaalta, miten voisin turvata alkaneiden prosessien etenemisen asiakkaitteni tilanteissa.

Kaipa asia saisi toisenlaisen luonteen, jos olisin palkansaaja. Aika vaikea voisi olla sairauslomalta osa-aikaisesti työhön palata, vaikka haluaisikin. Yrittäjällä se onnistuu. Kelalle pitää tietysti ilmoittaa, minkä verran töitä on tehnyt ja siellä he sitten laskevat vaikutukset sairauspäivärahaan sen perusteella.

Tasapainolautailua
Kuvasta näkyy myös siistit haavat ja
kuinka kiristämättömömiksi mainostetut
sukat jättävät jälkensä 

Aloin harjoitella tasapainolaudalla tällä viikolla. Se tuntuu aika helpolta. Kokemuksen rohkaisemana menin tänään 50 metrin päähän metsään varmaan kantarellipaikkaani. Oli ehkä vähän liian vaikea tasapainoharjoitus. Sammalikossa en oikein osannut arvioida maaperän monttuisuutta ja pari kertaa leikattu jalka humpsahti vähän kipeästi syvemmälle kuin ennakoin. Pitempiaikaista särkyä ei kuitenkaan tullut, ehkä löydetyt kantarellit ja ihana metsän tuoksu veivät sen mennessään.

Huomenna menen fysioterapiaan ja tunnustan tekoseni. Parhaassa tapauksessa saan luvan mennä uudelleen metsään. Tänään kannatti kuitenkin käydä. 

Ruskan värjäämä metsä lisäsi mielen tasapainoa mukavasti ja kyllä ne sienetkin hyvälle risotossa maistuivat. Mineraalit rakentavat kudoksia ja silleen.