Lopputarkastus läpäisty!

Polvileikkauksesta on 7,5 viikkoa ja kävin lopputarkastuksessa ortopedillä Terveystalolla. 

Lääkärini oli oikein tyytyväinen toipumiseen ja polven liikkuvuuteen. Kuntoutuminen sujuu kuulemma hyvin. Reisilihas on vähän ruipelo (lääkärin käyttämä sanonta), mutta alkaa kohentua, kun voimaharjoittelu on päässyt käyntiin. Viime viikollahan sitä vasta olikin lupa aloitella.

Polvinivelessä on vielä vähän ylimääräistä nestettä, mutta sekin on sallituissa rajoissa. Kaikki oli siis kohdallaan tutkimuksissa, joiden tulokset lääkäri lupasi toimittaa vakuutusyhtiöön sähköisesti. Halutessani voisin käydä vielä vastaanotolla puolen vuoden kuluttua leikkauksesta. Erityistä tarvetta siihen ei kuitenkaan tunnu olevan.

Seuraavaksi pääsin puhumaan muutamista mielessä pyörineistä asioista.

Kerroin omana kokemuksenani kotihoitoa tukevan kehittämisidean. Hoitaja voisi soittaa noin viikon kuluttua operaatiosta ja varmistaa kotihoidon sujumisen. Omahoidon toteutuminen alusta saakka on todella tärkeää kuntoutumisen kannalta. Kaikki eivät kuitenkaan ole tottuneita lukemaan kirjaimellisesti saamiaan ohjeita tai ne saattavat jäädä muiden papereiden kanssa odottamaan myöhempää tarkastelua. Operaation jälkeisessä lääke+kiputokkurassa suullisesti saatujen ohjeiden muistaminen myöhemmin on vaikeaa – tästä on olemassa tutkittua tietoa. Fysioterapeuttini painotti juuri ensimmäisten viikkojen merkitystä liikkuvuuden kannalta. Kerroin saman toiveen myös vastaanotossa olleelle sairaanhoitajalle, joka lupasi viestittää siitä leikkaussalin vastaavalle hoitajalle.

Olin netistä lukenut, että jotkut epäonniset olivat kohdanneet eturistisiteen katkeamisen useamman kerran. Halusin tietää, olisiko riski siirrännäisen katkeamiseen paljonkin suurentunut. Lääkärini kertoi, että yleensä nämä vammat sattuvat voimakasenergisissä urheilulajeissa, kuten jalkapallossa tai laskettelussa. Ja toki siellä uusiutuminen on mahdollista. Taidan olla aika hyvin turvassa J

Minua kiinnosti myös, onko nivelkulumisen riski suurentunut eturistisiteen korjaamisen jälkeen. Niin kuulemma on jo siitäkin syystä, että vamma ylipäätään on sattunut. No tämän tiedon kanssa pystyn hyvin elämään.

Kolmas kysymys on oikeastaan tyttäreni esittämä. Miten siirrännäinen, joka irrotettiin toisen lihaksen jänteestä, kestäisi elävänä toimittaessaan uutta virkaansa? Lääkärini kertoi, että noin vuoden kuluttua leikkauksesta magneettikuvissa on todettu siirrännäiseen kasvaneen omaa verisuonitusta. Vautsi! Luotan siihen, että omankin kehoni on noin hienosti toimiva.

Lopuksi halusin vielä kiittää lääkäriä ensimmäisestä tapaamisestamme. Polveni oli tuolloin todella kipeä ja miulla oli tunne, että lääkäri tutki polven tuottaen mahdollisimman vähän kipua. Halusin kiittää häntä asiantuntevista ja lempeistä otteista. Siispä tein niin kuin halusin ja kiitin!

Hymyssä suin sen tapaamisen voimme päättää molemmat.