”Kotiorja” läksi tuulettumaan

Kotiorjaksi itsensä nimennyt tyttäreni on kapinoinut muutaman päivän ja valittanut miun vaativan palveluksia, jotka pystyisin itsekin tekemään. Se pistää mietteliääksi.

Ja kun mietin, pakko todeta: tottahan se on. Tokihan mie kykenen varaamaan pyyhkeeni suihkun lähelle etukäteen. En vaan aina muista, kun olen tottunut kävelemään pesuhuoneesta apukeittiöön ja ottamaan sen tutusta naulakosta 27 vuotta. Sauvojen kanssa märkänä en uskalla edes kahden metrin matkaa kävellä.

Pystyn myös hakemaan tavaroita (sanomalehteä, puhelinta, hiusharjaa jne.) toisesta huoneesta, en vaan millään kehtaisi. Erityisesti silloin, kun olen saanut puristavan tukisiteen pois ja jalkani aseteltua tyynyjen varaan sohvalle ja sauvat ovat jossain kauempana. Pystyisin kyllä.

Autolla en kykene ajamaan ja se kyllä ärsyttää. Pyykkien ripustaminen on myös aika vaativaa tasapainon horjumisen vuoksi ja sohvan alle pudonnut neulepuikko saisi ilman apua jäädä sinne. Tosiasia on, että apua nyt tarvitsen ja joudun pyytämään.

On se hyvä, että kotiorja läksi viikonlopuksi tuulettumaan kavereittensa kanssa. Tekee hyvää meille molemmille.

Tässähän mie voin jalkoja lepuuttaessani miettiä kuntouttavan hoitotyön olemusta ja ajatuksen voimalla vapauttaa kotiorjan olemaan oma itsensä. Sellaisena hän on paljon kivempiJ

On siinä jotain väriä pinnassakin ja
vähän turvotusta päivän päätteeksi