Nyhän se myrkyn lykkäs, mutta illalla se onneks laimeni

Puoliso kyyditsi lääkäriin Joensuuhun heti aamusta. Ortopedian ja traumatologian erikoislääkärillä oli lempeät ja asiantuntevat kädet. Hän tutki varmoin liikkein ja tuntui, että otteet olivat hyvin täsmälliset ja selkeät. Kivulta en välttynyt, silti tuntui, että tutkimuksella sitä aiheutettiin mahdollisimman vähän.

Lääkärin sanat sen sijaan saivat kyyneleet kohoamaan silmiini. Polvesta oli eturistiside poikki ja se pitäisi korjata tähystysleikkauksella. Magneettikuvaus kierukan tilanteen selvittämiseksi olisi turha tutkimus, sillä asia selviäisi sitten tähystyksessä. Sivusidevamma paranisi Ligaflex-siteellä, kuten jo ensimmäinen lääkärikin oli sanonut.

Ohoh. Tällaista vaihtoehtoa en ollut mieleeni laskenut. Olin kai salaa toivonut, että mahdollisen magneettikuvauksen tulos olisi, että kierukka on ehjä ja hoitona olisi 5-6 viikon tukiside.

Leikkaus kannattaisi kuulemma tehdä aikaisintaan 2-3 viikon kuluttua traumasta, jotta turvotus vamma-alueelta olisi vähentynyt. Silloin tulos olisi parempi. Varaosa otettaisi takareidestä.

Pääsisin juoksemaan 3 kuukauden kuluttua ja rankkaa liikuntaa voisi harrastaa puolen vuoden päästä. Hei, ei minua kiinnosta, milloin pääsen juoksemaan. Tärkeää on, milloin mie pääsen ajamaan autoa. En ihan pian kuulemma.

Siitä se läksi muutamalla näppäytyksellä maksusitoumuspyyntö leikkausta varten linjoja pitkin vakuutusyhtiöön. Uutukainen vahinkotunnus sillä oli osoitteena. Leikkauksen hinta kuulemma on 4400-4800 euroa riippuen, mitä korjattavaa sieltä sitten lopulta löytyy. Ottaisivat kuulemma vakuutusyhtiöstä yhteyttä minuun sekä Terveystaloon asian käsiteltyään.

Dg: S83.5 Distensio ligamenti cruciati anterioris/posteriosis

Työkyvyttömyysaika             17.8.-16.9.2012

Lasku                 172,30 e

Olimme sopineet iltapäivällä naisporukalla lähtevämme Koivuniemen intiaanikesätapahtumaan ja sinnehän piti miunkin päästä. Villinlännenasu oli ihan täydellinen nallipyssyä myöten, paitsi saappaat eivät sopineet jalkaan ja ehkä sauvatkaan eivät ihan tyyliin.

Oli kyllä ihan mahtava kohtaaminen näkijällä siellä. Mie ajattelin kysyä, miksi tää polvihomma miulle oikein tapahtui. Kysyinkin ja vastaus oli, että taidan itse tietää. MattiNykäsmäisesti voisin sanoa, ehkä tiedän, ehkä en. Oikeastaan se kysymys menetti merkityksensä kokonaan siinä hetkessä.

Sain ihan älyttömän upean eheyttävän kokemuksen hänen avustuksellaan. Jonkinlainen kosketus omaan sisimpään ja todelliseen itseen se kai oli. Jotain sellaista sydämen olemusta, jonka toivoisin voivani muistaa ja säilyttää elävänä arkipäivässä. Rauhaa ja hyväksymistä, varmuus siitä, että kaikki on ihan hyvin, olipa asiat millä tolalla tahansa.

Kaipa se oli täydellistä rakkautta, joka ei vaadi mitään tai ketään.
Se vain on.