Eilen oli melko kivuton päivä ja turvotus oli lähes
poissa koko päivän. Kävelin pihallakin pienesti ilman sauvoja.
Urheilua marjapensalle tarkkaan maastonmuotoja seuraten |
Illalla epäilin puolisolle, onko lääkäri varmasti tehnyt
oikean diagnoosin. Toivoin, että hän vielä ennen operoimista tutkisi polven. Uskottelin
itselleni: Jospa siitä olisikin vain sivuside venähtänyt ja konservatiivinen
hoito riittäisi. Ja annoin epäilyksen herätä: Voiko se lääkäri nyt olla ihan
varma, kun toipuminen tuntuu edistyvän mukavasti.
Olen nyt pari yötä nukkunut ilman tukisidettä. Kaksi suurta
pehmeää tyynyä on pitänyt jalan mukavassa asennossa ja auttanut nestelastia
häviämään. Viime yönä heräsin kaksi kertaa, kun unissani käänsin kylkeä ja
polveen vihlasi aika tavalla.
Tämä päivä onkin sitten ollut kipujen suhteen hankalampi. Polvi
on lonksunut oudosti ja napsahdellut ihan urakalla. Särkylääkepurkilla on tullut
vierailtua monta kertaa.
Kaipa se sitten diagnoosi sitten on kohillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Miun juttuja saa vapaasti kommentoida.