Kotimatka pitkä ol…

Tuli siinä yön kohtuullisesti nukuttuani mieleen, että miullahan on varmasti joku vakuutus, joka voisi korvata tapaturman kuluja. Soitinpa sitten tutulle Pohjolan miehelle, jonka numero löytyi kännykästä. Hän muisti suoraan, mikä vakuutus miulla on ja kehotti tekemään vahinkoilmoituksen soittamalla palvelunumeroon tai värkkäämällä sen netissä. Päätin hoitaa illalla asian kotikoneelta.

Sain varattua ajan ortopedille ylihuomiseksi Joensuuhun Terveystalolle. 

Noiden puheluiden jälkeen koko aamupäivä menikin sitten selviytyessä Kontulasta klo 12:52 Hesasta lähtevään junaan. Tai ei sentään koko, miehän kävin myös lounaalla. Ravintolassa ruokailu osoittautui hankalaksi, koska tuolit olivat aika upottavia (eli muissa olosuhteissa olisivat olleet oikein mukavia) ja siinä jouduin kököttämään tuolin reunalla, jotta kipeän jalan sai suoraksi. Vinkki ravintoloille: pieni jakkara jalkapuoliasiakkaille mukavuutta lisäämään jalan tueksi olisi huippua. Pöydän rakenteiden vuoksi jalkaa ei saanut suoraksi pöydän alle ja se sojotti siinä hieman käytävän puolella. Joka kerran kun joku kulki ohitse, vaistomaisesti jännitin, ettei vain kukaan vahingossa potkaise kipeää koipeani. Hyvin se sujui ja ystävällinen tarjoilija tuli avaamaan oven ulos saakka.

Onneksi käsilaukkuni on olkahihnalla ja se oli helppoa kuljettaa. Kaikki muut matkatavarani olinkin jo jättänyt tyttären luokse tulemaan perässä joskus myöhemmin.

Tuki-Reppu ja reissunainen

Junassa matka sujui mainiosti matkaseuralaisena olleen kollegaystäväni avustuksella. Hänen reppunsa oli todella hyvässä käytössä koko matkan. Sain tuettua jalkani sen avulla tukevaan kohoasentoon.Ystäväni roudasi puolimatkassa ravintolavaunusta meille maistuvat muffinssikahvit. Tehtiin vähän töitäkin matkalla.

Kokeilin sitä vahinkoilmoituksen tekoa illalla netissä, mutta se osoittautui liian haasteelliseksi pitkän matkustuspäivän jälkeen. Päätin soittaa seuraavana päivänä asiakaspalveluun oikealle ihmiselle. Lisäsin myös asiakaspalvelunnumeron kännykkään vastaisen varalle.