Ateneum vaihtui Mehiläiseen

Aamulla totuus valkeni: polvi ei tosiaankaan tietyssä asennossa pidä päällään, vaan nivelside polven sisäsyrjällä tuntuu antavan periksi. 

Ihme ja kumma: turvotusta tai mustemaa ei ollut.

Fysioterapeuttiystävällä oli tällaista
juuri päättyneistä Olympialaisista tuttua
kinesioteippiä ensiavuksi

Alkuperäinen päivän tarkoitus oli tutustua Helene Schjerfbeckin näyttelyyn Atenumissa. Miepä halusinkin nyt taidenäyttelyä enemmän lääkäriin ja sain onneksi ystävän avustuksella ajan heti aamusta Ympyrätalon Mehiläisestä.

Lempeä lääkäri tutki, totesi nivelsiteen antavan periksi ja passitti röntgeniin. Onneksi sain kyynärsauvat ja Ligaflex-tukisiteen siinä vaiheessa. Kävely helpottui huomattavasti. Röntgenissä kuvauksen kanssa piti vähän kikkailla, kun kipu ei sallinut hoitajan toivomia asentoja. Saatiin kuitenkin aikaiseksi sellaiset kuvat, joista selvisi, ettei murtumaa ole.

Lääkäri antoi sairauslomalapun, kolme reseptiä särkylääkkeisiin ja kehotti hakeutumaan ortopedille viikon sisällä. Hän piti mahdollisena kierukkavammaa, jonka toteamiseksi tulisi mahdollisesti tehtäväksi magneettikuvaus.

Dg: M23.9: Määrittämätön polvinivelen sisäinen vamma

Työkyvyttömyysaika 14.-20.8.2012

Lääkitys:

• tbl Panadol forte 1 g, 1 x 1-3 tarvittaessa (ensisijainen lääke)
• tbl Pronaxen 250 mg  1-2 x 1-2 tarvittaessa Panadolin lisäksi
• poretbl Panacod 1-2 x 1-3 tarvittaessa kovaan kipuun

Ilmoitin lääkärille etten tule Panacodeja syömään. Lääkäri luuli, että vierastan lääkettä riippuvuusvaaran vuoksi. Syynä oli se, että olin kerran viisaudenhampaan poiston jälkeen yhden ottanut ja menin siitä ihan känniin. Se ei tuntunut hyvältä yhdistelmältä huteran polven kanssa.

Lasku 312,84 €

Siitä sitten astelin kadulle vuokrattujen kyynärsauvojen ja omaksi hankitun tukisiteen turvin. Metroasema oli suoraan oven edessä ja uskaltauduin menemään metrolla Kontulaan. Liukuportaissa tarvittiin huomattavaa keskittymistä ja samoin metron pysähtyessä. Äkilliset liikkeet tekivät tosi kipeää.

Oivalliset apuvälineet sai onneksi
suoraan lääkärinvastaanotolta

Voi, voi, miten rankat olivat rappuset neljänteen kerrokseen tyttären asuntoon. Niitä olin muutama viikko sitten muuttoapuna ravannut edestakaisin. Se oli leikintekoa tähän ensimmäiseen kyynärsauvoilla kulkemiseen nähden.

Illalla olin ystäväni kanssa Maria Zavoun tilaisuudessa. Ihmiset kaikkialla olivat tosi auttavaisia. Minulle tarjoiltiin useaan otteeseen virvokkeita, luennon aikaan jalan alle löytyi tuki, joka olikin tarpeellinen.  

Niin ja päivällä se tuntui ihanalta, kun alaovelle sattui herrasmies, joka avasi oven ja vaihtoi pari sanaa. Ihan tuiki tuntematon bussikuski moikkasi ja hymyili kauniisti, kun linkkasin metroasemalta.  

Ihmettelin itseäni, miten kummassa en ole enemmälti harmissani tapahtuneesta. On ehkä jollain tasolla vaikeampi kestää muiden harmitteluja kuin omaa tilaa. Ihme juttu. Kaipa mie otan asiat vastaan aika pitkälti niin kuin ne tulevat. Mitäs niille mahtaa? Tietysti tässä on pohdittavaa ja niinkin se menee, että sattumaa ei ole. Jostain syystä tää piti sattua ja just nyt ja just näin kuin se tapahtui.

Filosofointi sikseen. Totuus kuitenkin on, että illalla sittenkin otin Pancodin, ja ylläri: en mennyt känniin. Sen sijaan sain nukuttua yön kohtuullisen hyvin.