Olin kavereilta kuullut, että ensimmäinen viikko
polventähystyksen jälkeen olisi aika hankala. Niin se tuntuu olevan.
Käännekohta taitaa kuitenkin olla tullut. Olen ollut kamalan väsynyt – varmaan kipulääkkeistä
johtuen. Eilen oli eka päivä ilman päiväunia ja tänä aamuna särkylääkepurkillekaan
ei ollut kiire. Kyllähän tämä tästä alkaa sujua pikkuhiljaa.
Sisällä pystyn jo kävelemään aika hyvin ilman kyynärsauvoja.
Koko viikon olen ollut vain kotona ja eipä ole innostusta lähteä vieläkään
minnekään kotipihasta. Kaunis syksysää kutsui kuitenkin pienesti, joten tein
eilen pienen lenkin ulos ja kävelin pihan poikki aittaan. Hurraa! Sauvoilla se
onnistui oikein hyvin, kun muisti katsoa, ettei jalan alle satu mitään epätasaista.
Ymmärrän oikein hyvin ihmisiä, jotka eivät halua enää muutaman
kuukauden kuluttua tapaturmasta mennä eturistisiteen korjausleikkaukseen. Onhan
tämä jalka ollut todella kipeä operaation jälkeen ja monenlaista hankaluutta
toki koituu jatkossakin.
Totta on myös se, että nykyisellä tyylillä eturistisiteen
korjauksia on tehty vasta parikymmentä vuotta ja pitkäaikaisvaikutuksista ei
ole tietoa. Kulumia polveen saattaa tulla, vaikka side olisi korjattukin. Näitä
juttuja tietysti jokainen voi miettiä tykönään ja toivoa, että kohdalle sattuu
sellainen lääkäri, joka selittää asiat niin, että ne tulevat riittävästi ymmärretyksi.
Kirjava polvitaive |
Miulla polven sisäsivun kipu oli tapaturman jälkeen
hankalinta. Nyt kun tapaturmasta on jo neljä viikkoa, sivuside alkaa olla lähes
parantunut. Lääkäri arvioikin, että 4-6 viikkoa saranasidettä sen parantaisi ja
niin tuntuu olevan. Parin kuukauden
kuluttua polveni olisi saattanut olla kivuton, mutta lonksuva ja epävarman tuntuinen.
Olisiko houkutus viivyttää leikkausta ollut silloin suurempi kuin ajatus
mahdollisesta myöhemmästä kulumaviasta? Mene ja tiedä.
Ortopedi ilmaisi miulle varsin selvästi, että hänen
mielestään polveni vaatii leikkausta. Uskoin hänen ammattitaitoonsa.
Eturistisiteen kuntoutumisen suhteen lääkärin ”lupaukset”
olivat toisenlaiset. Tässä joutuu ihan itse töihin, jos meinaa saada jalasta
vielä toimivan. Passiivinen toipuminen vaihtuu aktiivitoiminnaksi.
Miun läksy kahdelle ensimmäiselle viikolle on saada jalka
passiivisesti suoraksi sekä polvi 90 asteen kulmaan. Toisen viikon alussa olen
jo lähes tavoitteessa. Turvotus laskee yöllä ja palaa illaksi.
Vasen nilkka turpoaa pienesti |
Kuntoutuksessa aion tehdä kaikki by the book! Toivottavasti
pysyn päätöksessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Miun juttuja saa vapaasti kommentoida.