Kipu – fyysinen viileksii...

Polvitapaturmasta tulee huomenna kuluneeksi viisi viikkoa ja polven leikkauksesta kaksi viikkoa. Olen ennättänyt pohtia jonkin verran kivun eri olomuotoja.  

On kyllä jännää, miten monenlaista fyysinen kivuntuntemus voi olla. Oikeastaan on aika vaikea sanoilla kuvailla kipua. Lähes mahdotonta se taitaisi olisi miulle vieraalla kielellä.  Mitenkähän ne mummot ja maahanmuuttajat tulevat ymmärretyiksi lääkäreiden ja hoitajien vastanotoilla? Jo peräkkäisillä sukupolvilla tai eri murretta puhuvilla on joskus kielivaikeuksia keskenään.  Pistetään siihen sitten vielä pari eri äidinkielistä sottailemaan, mistä se oikein viileksii.   

Tapaturman sattuessa – akuutti vaihe

Tapaturman sattuessa oli tietysti kovaa, äkillistä kipua. Voimakkuudellaan se vei hetkellisesti lähes tajun mennessään. Kipu salpasi hengitystä ja en voinut puhua. Kädet toimivat automaattisesti ja menivät suojaamaan kipeää aluetta. Ehkäpä luontaisesti tapahtuneen käsien antaman turvan lisäksi samalla tuli annettua myös itsehoitoa kosketuksen muodossa. Tiedostamattani tapahtui myös jalan ylös nostaminen.

Pian tapaturman jälkeen kipu ilmeni polven pakotuksena ja kummallisina viileksimisinä säärtä pitkiin.

Alkuvaiheen kipu ilmoitti:
HEI, NYT TAPAHTUI JOTAIN HAITALLISTA JA RIKKOVAA! STOP! ESTÄ LISÄVAHINGOT.

Ensiapua

Toipumisvaihe ennen kehoon kajoamista

Toipumisvaiheen kipu on ollut hyvin erilaista ennen operaatiota ja sen jälkeen. Tapaturman jälkeisinä päivinä kipua tuli erityisesti painon asettuessa vähänkin vinosti suhteessa polven tai sen hiemankin kiertyessä.

Yksi kivun ilmenemismuoto oli turvotuksen aiheuttama kiristävä tunne polvessa ja nilkassa. Ja turvotustahan tuli erityisesti, jos en muistanut tarpeellisia kohoasentoja useita kertoja päivässä. Ylimääräisen lonksumisen, venymisen ja periksi antamisen tunnetta nivelessä voisi myös kuvata kivun alalajeina. Ainakin epämiellyttäviltä ne tuntuvat.

Tämän vaiheen kipu kertoi:
OLE HUOLELLINEN LIIKKEISSÄSI, MUISTA LEVÄTÄ JA HUOLEHDI ASENNOISTA, JOTKA TUKEVAT TOIPUMISTA!

Toipumisvaihe operaation jälkeen

Operaation jälkeen olikin ohjelmassa viikon verran kovempaa kipua.
Sanoja, joilla voisin kuvailla kipua ovat ainakin

• pistävää
• juilivaa
• repivää
• pakottavaa
• särkevää
• täyttävää
• kiristävää
• viiltävää (seurausta yöllä unissani tapahtuneesta asennon vaihdosta)
• pingottavaa
• kramppavaa (pohje alkoi krampata toisella viikolla öisin, kun jätin kipulääkkeen ottamatta yöksi)

Nämä siis ilmenivät ilman omia toimenpiteitäni tai niistä riippumatta.  

Oli vielä itse aiheutettuja kipuja. Niitä onnistuin hankkimaan helposti

• olemalla liian kauan ylhäällä ilman kohoasentoa
• pitkittämällä kipulääkkeen ottamista
• satuttamalla jalan johonkin (esim. töksäyttämällä jalkaterän pöydänjalkaan tönkköpolvisuuttani)
• koskettamalla käsin tai vaatteilla liian napakasti (pesulla tai pukiessa)
• jumppaamalla polvenkoukistusliikkeitä liian tehokkaasti
• kävelemällä tai vaihtamalla asentoa huolimattomasti
• pistämällä ideaalisiteen liian tiukalle tai jättämällä sen laittamatta

Ok. Aika paljon kaikenlaista, joka halusi kertoa: 

KEHOOSI ON KAJOTTU, NYT SE PARANEE, KESTÄ SEURAUKSET, OLE AVUKSI, LEPÄÄ JA RAKASTA ITSEÄSI!

Homman kylkiäisenä muualle kehoon on tullut ihmeen vähän kipuja. Ainoastaan kämmeniin ensimmäisinä päivinä kyynärsauvoja käyttäessä ja selkään jonkin verran neljän viikon selällään nukkumisen seurauksena.

Krooninen kipu

Toivottavasti säästyn tältä kivun muodolta. 

Lopputulos tässä vaiheessa: 

KEHONI ON VIISAS JA KIPU TARPELLISTA. KUNNIOITAN MOLEMPIA. KIPUA KANNATTAA KUUNNELLA JA SITÄ VOI HOITAA.