Kolmannella viikolla polven toipuminen on edistynyt
huimasti. Turvotus on ollut lähes poissa ja kipulääkkeet ovat säästyneet. Hyvin
se lääkäri osasi arvioida sanoessaan, että 2-3 viikkoa tapaturmasta olisi
turvotuksen kannalta hyvä aika leikata.
Pieni mustelma nilkassa on valumassa pikkuhiljaa pois.
Sisätiloissa pystyn hiiksimään lyhyitä matkoja ilman polvitukea, kun oikein
keskityn suoraan kävelemiseen. Saan polven myös taivutettua lähes yhtä koukkuun
kuin toisenkin polven.
Päivittäisiin rutiineihini kuuluu lihasten jännitys ja
ääriasentojen testaaminen kipurajoja kunnioittaen. Otan myös 2-3 kertaa päivässä
Bemer-patjalla hoitoa ja pyrin pitämään kinttua koholla useita kertoja päivässä.
Sain mielenkiintoisen uuden kokemuksen naisryhmän savusaunareissulla
Tupalintujen parveilussa. Olin jo riisunut vaatteet, kun ymmärsin, että taisi
tulla vaikeuksia. Miten saisin lirautettua puskapissit, kun en pysty
kyykistymään? Siitä vain sauvojen avulla reipas haara-asento ja antaa mennä.
Hah-haa, ei mennyt yhtään kintuille. Olinpa ylpeä saavutuksestani.
Eläköön elämän pienet ilot!
Huomenna on sitten esissä operaatiopäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Miun juttuja saa vapaasti kommentoida.