Operaatio – osa 2, leikkaussali

Leikkaussaliin sain siirtyä kävellen tasan klo 15:30, kuten oli sovittu.
Salissa oli todella kylmä.

Valmistelevat toimenpiteet leikkaussalissa

• instrumenttihoitaja desinfioi jalkani kellanvihertävällä nesteellä
• miut vuorattiin leikkausliinoilla
• anestesiahoitaja asensi tarkkailulaitteet (kolme lätkää rintakehälle, joiden avulla sydämentoimintaa voitiin seurata, verenpainemittari käsivarteen sekä pulssioksimetri sormeen tarkkailemaan hapetusta)
• vatsanahkaan pistettiin Hepariinipiikki veritulppia ehkäisemäään
• anestesialääkäri sanoi antavansa miulle pienen tujauksen esilääkettä. (Olin arvellut, etten sitä tarvitse.  Lääkäri oli toista mieltä ja sanoi sen kuuluvan vähän niin kuin asiaan tai sitten hän näki naamasta, että tarvitsen.)
• kipeän jalan kyljelle kääntyneenä laitettiin selkäydinpuudutus, joka ei sattunut oikeastaan ollenkaan
• jalkaan tehtiin verityhjiö asentamalla reiteen tiukasti puristava mansetti ja rullaamalla varpaista alkaen jonkinlaisella ”täytetyllä renkaalla” veri mansetin yläpuolelle muualle kehoon

Valmiina tähystykseen

Operaation kulku

Sain seurata operaation kulkua monitorista ja se oli todella kiinnostavaa. Lääkäri selitti, mitä milloinkin näkyy ja mitä hän tekee.

Polvea tähystettiin molemmin puolin olevilla laitteilla ja välillä ymmärsin jalan asentoa muutettavan, sillä yläkehoni liikkui. Minkäänlaisia kiputuntemuksia ei ollut.

Lääkäri esitteli polveni anatomiaa ja näytti kierukan, joka oli kauniin vaalea. Kokonaan katkenneen eturistisiteen roippeet poistettiin jonkinlaisella pienellä höylällä. Reisi- ja sääriluihin porattiin 4 mm ja 7 mm porilla reiät, joihin siirrännäinen kiinnitettiin. Porat näyttivät monitorissa suurennuksen vuoksi jättimäisiltä.

Monitorin kuvaa

Siirrännäinen otettiin avoleikkauksella ja sitä ei tietysti voinut monitorista katsoa. Lääkäri kuitenkin esitteli valmiin varaosan miulle. Se oli noin 10 cm mittainen roikale. Mikäli ymmärsin oikein reisiluuhun se tuli jotenkin ripustettua ja sääriluuhun kiinni titaaniruuvilla.

Jossain vaiheessa minua alkoi paleltaa ja kehoa tärisyttää. Anestesiahoitaja toi lisäpeittoa, mutta arveli, ettei se auttaisi ja ehkä lääkettä siihen annettaisi. Eipä mennyt kauan, kun anestesialääkäri tulikin Petidin-annoksen kanssa. Tärinä kuulemma voisi johtua useasta syystä, puudutuksesta, kylmästä ja ehkä jännityksen laukeamisesta.  Oli miten oli, lääke auttoi heti.

Jossain vaiheessa sain vielä atropiinia. Kaipa menin liian rennoksi ja syke sitten laski liian alas.

Lopuksi leikkaava lääkäri totesi kaiken mennen hyvin ja tiimi oli tyytyväinen lopputulokseen. Itse operaatio kesti melko tarkalleen yhden tunnin.

Jalkaan laitettiin ideaaliside nilkasta reiteen saakka. Miut siirrettiin siirtolakanalla sänkyyn ja kärrättiin heräämöön.