Työt kotisohvalta - ihmeen rankkaa

Pari työpalaveria on pidetty kotisohvalla koipi enemmän tai vähemmän kohoasennossa. Toissapäivänä viimeksi muutama tunti puhuttiin ja sovittiin asioita parin yrittäjäkollegan kanssa. Huomasin kyllä jälkeenpäin, että neljä tuntia oli ihan liikaa, vaikka sainkin pidettyä jalkaani lievässä kohoasennossa suurimmaksi osaksi. Jalka väsyi, tuli kipua, väsyin itsekin ja en jaksanut keskittyä.

Niin, kyllä, tiedän olevani sairauslomalla. Yksinyrittäjänä myös töiden perumiset on tietysti hoidettava itse. Kuuloke korvassa ja puhelin keittiön ikkunan lähellä sitä työtä on hoideltava, sillä muutoin puhelut katkeilevat. Haja-asutusalueella puheluiden kuuluvuusongelmat ovat arkipäivää. Sitä on kyllä hankala ymmärtää, kun matkaa linkkimastolle tasaisessa maastossa on ainoastaan muutama kilometri. Yllätys ei tietenkään ole, että puheluiden pätkimisestä huolimatta laskut tulevat operaattorilta ilman katkoja J

Osa miun töistä yksinkertaisesti peruuntuu kokonaan, osan voi siirtää jollekin toiselle, joitakin voi edistää puhelimitse, joistakin on kieltäydyttävä. Kaikista harmillisinta on, jos asiakkaiden asiat seisovat takiani. Olen pahoillani, niinkin käy väistämättä. Yllättävän ymmärtäväisiä ihmiset ovat kyllä olleet. Syy on tietysti niin selvä ja näkyvä. Siitä kiitos ja kumarrus!

Alkaa naurattaa, kun kuvittelen, miltä näyttäisi miun tekemä hovikumarrus. Melkoista vaappumista olisi ja varmaan aika huvittavan näköistä. Vaikka kumarrus saattaa tässä vaiheessa kaatua omaan mahdottomuuteensa, kiitos on kyllä aito ja kestävä!

On myös muita kuin työasioista, joita haluisin edistää tai joista en haluaisi luopua tapaturman takia. Kyllä se nyt vaan taittaa olla niin, että nyt en vaan voi. Luopua pitää.  

Huokaisen syvään ja alan kirjoittaa mailia, jolla luovun yhdestä suunnitelmasta. Ja ehkä sen jälkeen vielä toisesta…