keskiviikko 5. syyskuuta 2012

My dear friends


Kahden ekan päivän taktiikaksi muodostui kahdet päikkärit ja pakolliset siirtymiset sängystä sohvaan ja välillä syömään. Kaikista rankin homma oli saada kirjoitettua operaatiota koskeva blogi. Monessa erässä se piti tehdä, kun en jaksanut istua kauan kerrallaan.

Kuvan purkit osoittautuivat hyviksi kavereikseni. En ikimaailmassa olisi voinut uskoa, että otan yhden vuorokauden kuluessa 3 Burana 600mg ja 6 Panacodia! Niin vaan tein ja olin kiitollinen lääkkeistä.

Kivunhoidon ammattilaiset

Vapaasti valittavissa oli, haluanko kokea kipua vai huimausta. Huimaus tuntui paremmalta ja kesti kurissa vaakatasossa. Verenpaine oli ekan vuorokauden jälkeen aika alhainen ja yläpaine vaihteli 86-103 välillä. 

Yleensäkin miun verenpaine on alhainen ja yläpaine siinä 110 kieppeillä. Nyt se laski entisestään, varmaan sekä operaatiosta että kipulääkkeistä johtuen. Pulssikin oli 50 kieppeissä ja tuntui, että pitää huokailla saadakseen riittävästi happea.

Tyttäreni passasivat ja katsoivat miun perään pari ensimmäistä päivää. Kun he joutuivat lähtemään lomareissulle kohti etelää, sain oman sairaanhoitajan. Ystäväni Sortavalasta saapui hoitelemaan minua ja tyttärieni kahta koiraa ja kolmea kissaa. 

Pieni Rico-koira on myös jalkapotilas, sillä siltä on jouduttu poistamaan kynsi muutama päivä sitten. Hoitajaa tosiaan tarvitsemme myö sohvaeläjät. 

Puoliso sattuu juuri tällä viikolla onnekseen olemaan matkatöissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Miun juttuja saa vapaasti kommentoida.